2.9.2009

Kärhö viimeinkin kukassa

Luulin ottaneeni ensimmäisen kärhöni (Clematis 'Multi blue') lukuisista nupuista kuvia, mutta en näköjään ole. Tänä aamuna huomasin kuitenkin, että kaksi nupuista oli auennut ja kävin pikaisesti nappaamassa pari valokuvaa ennen junalle lähtöä Kuopuksen kanssa. Hyvä että kävin, tänään on myrskynnyt niin, etten tiedä, missä kunnossa kukkani nyt ovat.

En muista, kukkiko tämä viime vuonna, vaikka se on kyllä minulla ollut jo kolme vuotta, tosin vasta viime kesästä asti tässä paikassa. Nyt se tuntuu viihtyvän siitäkin huolimatta, että melkein jäi savisen maakasan alle. Minä iloitsen ja ihmettelen - ovatpa nuo kukat isoja.

Mutta kuuluuko sen tosiaan kukkia vasta näin myöhään vai johtuuko myöhäinen kukinta siitä, että se on vasta asettunut pihaksi?

 


 

27.8.2009

Ruusulle selvisi nimi

Tämän aiemmin esittelemäni ruusun nimi selvisi tänään, kun ruusuystäväni kävi kylässä ja näytin valokuvaa. Apteekkarin ruusuhan (Rosa gallica 'Officinalis') se. Muistuttaa ulkonäöltään aika paljon valamonruusua, mutta on mm. kerrannaisempi. Jonkun satunnaisesti näkemäni kuvan perusteella olinkin epäillyt sitä valamonruusuksi, mutta ystäväni tiesi ja muisti heti, mitä oli minulle puutarhastaan tuonut.

25.8.2009

Elokuinen yllätys

Hupsista. Kuten blogin esittelytekstissäkin sanon, tein tämän alunperin ihan vain itselleni muistiinpanoblogiksi. On tämä sittemmin saanut joitakin satunnaisia lukijoita, ehkä jopa pari pysyvääkin, en voi olla ihan varma, mutta blogilista väittää pari tilaajaa olevan. Ja nyt yhtäkkiä sitten mainetta ja mainostusta laajemminkin, nimittäin kommenttilootasta löytyi tänään ilmoitus, että iloisesti (ihan) pihalla on mukana Huiskulan Vuoden puutarhablogi -äänestyksessä. Heti en muistanut, millaisissa puutarhaa liippaavissa tuotteissa olin Huiskulan nimen nähnyt, joten piti vielä tarkistaa, että ostamissani ja saamissani kukkapaketeissa ja -puketeissa varmaankin.

Olen heikosti viime aikoina kuvannut mitään puutarhassa ja ehkä vielä heikommin tehnyt sen eteen mitään, joten tässä muisteluksi viimevuotisia punaposkia. Meillä on puutarhassamme kuusi omenapuuta, jokaiselle perheenjäsenelle omansa. Istutusikää niillä taitaa olla enimmillään neljästä vuodesta (kuvan Malus domestica 'Vuokko') tänä vuonna istutetun toisen kesäomenan (taisi olla 'Pirja') pariin kolmeen kuukauteen. Kaikki ovat malliltaan kääpiöiviä eli mahtuvat pienempäänkin tilaan. Kaikki myös pitivät tänä vuonna lepotauon, eivät edes kukkineet, paitsi äitini kasvihuoneessa kevään viettänyt uusin puu. Muut omppupuut ovat syysomena keltakaneli, talviomena Åkerö, ja päärynät Pepi ja Jukka.

''

13.8.2009

Kivipenkereen jatkopala osa 2

Tässä entinen huonosti kasvava nurmikko, nykyinen kivipenkereen jatkopala. Kuvassa näyttää melko harvalta nuo kasvustot ja niinhän ne ovatkin. Kiviä tähän voisi lisätä, vaikka kuvaan verrattuna jo taitaakin niitä olla vähän enemmän. Mutta mikäs kiire tässä on, syksykin tulee ja talvi ja sitten taas kevät ja uusi into tehdä uutta...

 


Toivottavasti ananasminttu alkaa viihtyä ja lihoo vielä viimekesäisiin mittoihinsa. Siis tuskin enää tänä kesänä mutta ensi vuonna sitten.

 


Kärhökin pääsi puun juurelle.

 



Kuopuksen syntymäpäivävieraaksi tullessaan naapurin emäntä toi pienen laatikollisen "mörrimöykkyjä" kuten näitä mehitähtiä kutsun. Aika ihania, jokaiselle löytyi paikka, isoimmat pääsivät kivipenkereen jatkopalaan ja pienimpiä riitti kivipenkereen kävelytasanteen reunoillekin.

 


Tässä myös viime viikon Englannin reissun hankintoja. En päässyt Kew Gardenin puutarhamyymälästä ulos ilman muutamaa pientä taimipurkkia ja siemenpussia. Purkeissa vielä sijoituspaikkaa vailla ajuruohot Thyme Doone Valley ja Thyme Lemon Variegated sekä laventeli Lavender Hidcote Pink. Suomessa olen nähnyt vain siniviolettikukkaisia laventeleita, joten en voinut jättää tätä vaaleanpunaista hankkimatta, varsinkaan kun tarjoushinnalla sai kuusi yrttipurkkia kymmenellä punnalla. Toivottavasti se selviää talvesta. Tässä vielä mietin, istuttaisinko sen jonnekin vai talvehdittaisinko sen kellarissa. Viime kesänä hankkimani sininen Hidcote talvehti vanhempieni kellarissa, ja teki vähän uusia kukkiakin nyt kesällä, vaikken ymmärtänyt leikata sitä alas keväällä, mutta nyt loppukesästä se näyttää kuolleen. Ehkäpä sitä on unohdettu kastella...

 


Purkeista jo samaiseen kivipenkereen jatkopalaan istutetut ja kuvissa hyvin huonosti esiin tulevat valkokukkaiset ajuruohot Thyme Albus ja Thyme Silver Queen, jonka lehdissä on valkoiset reunat. Ehkä joskus jaksan etsiä, josko näille ajuruohoille löytyy suomenkielisiä nimiä.

29.7.2009

Kivipenkereen jatkopala

Pihapihlajaa ja valotolppaa kiertävä nurmi oli vähän hankala ja ruman näköinenkin, joten aloin jo viikkoja sitten suunnitella siihen muutosta. Valopylväs oli myös jäänyt vähän ylös, sen perustus kaipasi maisemointia. Niinpä siis oli tilausta "kukkapenkille" (jaa niin, olinko allerginen sanalle kukkaPENKKI, olkoon sitten vaikka kivipenkereen jatkopala).

Tänään sain viimein aikaiseksi jotain, kun tuli maakellarin muuraustöistä tauko. Osan nurmipaakuista käänsin ylösalaisin kohopenkin pohjaksi, osan heittelin lehtikompostiin multien ravistelun jälkeen. Sitten sanomalehteä (ei tosin tainnut tulla tarpeeksi paksu kerros) ja vähän kalkittua hiekka-multaseosta. Multakuormaa en ole vieläkään tilannut, vaikka jo toukokuussa sitä suunnittelin. Oikein hyvää multaa löytyi tulevan keijupuutarhan alueelta, kun vain perkasin kuolleet (= roundupitetut) rikkaruohot ja niiden juuret siitä pois.

Jatkopala sai kasveikseen kivien keskelle muurikellon, jota siis kuitenkin siirsin hieman. Taimialesta ostetut kolme karpaattienkelloa (Campanula carpatica "Weisse Clips") päätyivät sinne myös, kuten myös samaa perua oleva kärhö (Clematis "Piilu") pihlajaa vasten kasvamaan. Lisäksi sain älynväläyksen sijoittaa evakossa olevan ananasminttuni sinne, koska sen on parempikin olla kauempana muista mintuista. Sitäpaitsi se näyttää ihan kivalta kirjavine lehtineen.

Vielä jäi tilaa muillekin kasveille. Täytyy vaikkapa miettiä jotain ajuruohoa siihen kivien sekaan... Huomenna voisin myös muistaa ottaa kuvia, jos Kuopuksen synttäritouhuilta ehdin.

23.7.2009

Kivipenkereessä

Kivipenkereen tasanteella on keskeneräinen betonikiveys kulkemisen mukavoittamiseksi, mutta toisessa päässä vain hiekkaa. Siihen työnsin viime syksynä kesällä amppelikasvina pitämäni muurikellon, pelkkään hiekkaan, kun en muutakaan paikkaa löytänyt enkä raaskinut poiskaan heittää. Nyt se kukkii ja lihoo. Vieressään on myös pari orvokkia, olivatkohan samassa amppelissa... Ne aion sijoittaa muualle, mutta muurikello saattaa hyvinkin jäädä tähän.
 


Kivipenkereen alaosaan tänä kesänä istuttamani muutamat isot maksaruohot kukkivat.
 

Hyötykasvimaa pienoiskoossa

Hyötykasvimaani on näin pieni tänä vuonna. Viime vuonna yritin enemmän, nyt en jaksanut, koska koko alue, jolla ns. kasvimaa sijaitsi, on vähän vaiheessa. Tämä on ihan hyvä ;) Perustinkin sen vasta heinäkuun alussa.

Kaivon renkaaseen löytyi jostain taimiloppuunmyynneistä haalittuja basilikan taimia pari, yksi pikkubasilika, yksi loppuunmyynnistä löytynyt jonkinlainen timjami (Thymus Faustini), sitten siemenpusseista Thompson&Morganin salaattisekoitusta Herby Salad Mixed (sisältää vihreä salaatti, Mizuna, Rucola, Greek cress, Giant Red Mustard ja Chicory Puntarelle), tavallista Hammenhögsin lehtisalaattia (Lactuca sativa), Weibullsin kiinalaista ruohosipulia (Allium tuberosum) ja olisikohan ollut luomusiemenistä persiljaa tuo yksi rivintapainen, vielä ei lehdistä näe selvästi enkä oikein muista, mitä tuli tehtyä. Katsotaan, mitkä näistä ehtivät kasvaa käytettäväksi asti.
 

Tänään maistelin sekalaista salaattia, oli ihan hyvää. Viime kesänä kylvin rucolaa yksinään, mutta se oli makuuni liian vahvaa. Tässä sekoituksessa tulee sopivasti vahvempia ja miedompia makuja sekaisin.
 

22.7.2009

Salaperäinen ruusu

Ystävältä pari vuotta sitten sain Red Nellyn kanssa yhtä aikaa tämän salaperäisen ruusun, joka on myös kasvanut ja viihtynyt. Tänään löysin kaksi mahtavaa kukkaa. En ole jaksanut tehdä salapoliisintyötä saadakseni selville, mistä ruususta on kyse...
 

 

Sammalleimut toisella kierroksella

Eletään heinäkuun loppupuolta ja sammalleimuni ovat päättäneet lähteä toiselle kierrokselle. Viime kesänäkin kävi näin, mutta silloin ajattelin sen johtuvan siitä, että kaikki oli vasta istutettu uuteen paikkaan eli tähän pihaan. Nyt olin aikonut leikata kuivat kukinnot pois kokeillakseni, kukkivatko uudestaan samana kesänä. En leikannut, mutta kukkivat silti, joskaan ei ihan yhtä runsain kukin kuin touko-kesäkuussa. Aika ihanaa kumminkin.
 

 

 

8.7.2009

Yrttimaa vaiheessa

Viime kesänä aloin valmistella epämääräistä rikkaruohojen valtaamaa aluetta, johon olen suunnitellut keijupuutarhaani. Ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa iso työni oli tehdä sinne pitkäksi jätetyn pihtakannon juurelle yrttimaa. Humusmulta oli kortilla ja siitä tuli vähän vaatimaton maa-ainekseltaan mutta yrttini viihtyivät siinä jo ensimmäisenä kesänä. Tässä yrttiympyräni viime elokuussa kuvattuna. Nyt kaikki kasvustot o(li)vat jo tiheämpiä kuin tuolloin ensimmäisenä istutuskesänä.
 


Rungon juurelle asettelin ensin kirjalainasta kiitokseksi saamani kärhön pois männyn juurelta kärsimästä. Rungon ympärille tuli ympyrä, josta osassa oli vain kiviä (kun en saanut siitä maatakaan muokattua niin laitoin kiviä koristeeksi). Muualta ympyrästä löytyi kangasajuruohoa, oreganoa ja iisoppia. Lisäksi Englannista entisiltä naapureilta heidän nykyisestä puutarhastaan lahjaksi saamaani kahta minttua, joista toisesta en oikein tiedä, mitä se on, ja toinen on ananasminttu. Mintut olivat ensimmäisen talven yli kumpikin oman omenapuunsa alla ja sieltä ne sitten löysin pienen etsinnän jälkeen. Uudelleen sijoituksessa mintut lipsahtivat liian lähelle toisiaan ja kovasti leviävälle vihreämmälle mintulle en muistanut asettaa mitään rajoituksia.

Lähelle yrttiympyrää nostettiin ylimääräiseksi jäänyt kaivonrengas, jossa oli viime kesänä jotain yksivuotista ja tälle kesälle oli sama suunnitelma. Kylvöni hiukan myöhästyi eli tein sen vasta heinäkuun alussa mutta ehkäpä jotain ehtii tulla käyttöön, siitä sitten myöhemmin. Äidiltäni sain piparminttua, jonka sijoitin kaivonrenkaan vierelle, se on viihtynyt hyvin, kuten mintuilla on tapana. Samassa ympäristössä on myös ruohosipulimätäs ja saksankirveli. Yllättävästi nämäkin on äidiltäni saatu - minulla on lähes ehtymätön monivuotisten (ja yksivuotisten siementävien) kasvien lähde ihan naapurissa.

Tänä vuonna olen muutaman kerran katsellut yrttiympyrääni ja vähän kitkenyt rehottavia rikkaruohoja. Jostain syystä en ole raaskinut käyttää yrttejäni. Vihreitä minttuja olen kuvannut, mutta ajuruohojen kanssa odottelin kukintaa ja ajattelin kuvata ne vasta kukkivina. Enpä ehtinyt... eilen meillä kaivettiin kellarinpaikkaa. Sitä maata (pohjamaata enimmäkseen) tuli tolkuttomasti. En ollut muistanut painottaa Miehelle yrttimaan varjelemista, ja niinhän siinä kävi, että yrttini peittyivät savisen maan alle. Voi sitä surkua. Minttuja pelastin (eikä niitä helposti mikään tapakaan). Ajuruohoa, iisoppia ja oreganoa saan toki lisää äidiltäni, sieltähän nämäkin olivat. Harmittaa silti. Jos olisin tiennyt ajoissa, olisin voinut edes sadon korjata. Kärhö (Clematis "Multi Blue") ei onneksi tainnut vahingoittua, se voisi tänä vuonna jopa kukkiakin.

Tänään kävin kuvaamassa surkeutta. Mies eilen vähän lapioi yrttien päältä pahimpia ja minun olisi pitänyt tänään yrittää käsin vielä lisäpelastustöitä mutten ole ehtinyt enkä jaksanut. Näen asiassa silti hyvääkin: nyt minun on tehtävä pohtimani tuoreen yrttimaan uudistus/perusparannus lähiaikoina (maakasan poistuttua), mikä olisi muuten varmaan jäänyt hamaan tulevaisuuteen. Onpahan sitten ensi kesänä entistä ehompi yrttiympyrä.
 


Saksankirveli (Myrrhis odorata) viihtyy ihan hyvin oksasilppua ympärillään - vaikka maapohja oli rikkaruohoinen niin oksasilpun avulla se pysyy pienellä kitkemisellä melko siistinä. Tätä on raaskittu verottaa ruoanlaittoonkin ;)
 


Englannista saatu minttu leviää...
 


...ja samaa lähikuvassa. Tunnistaisikohan joku lajikkeen? Appelsiiniminttuko? (Mentha piperita citrata)
 


Piparminttu (Mentha piperita)
 


Kukkivista ajuruohoista jäi sentään vähän maan alta näkyviinkin.
 


Ananasminttu (Mentha suaveolens variegata) kukoisti viime elokuussa näin. Nyt vasta huomaan, että se on todella kärsinyt, tänä vuonna vain murto-osa tuosta on ollut näkyvillä.
 


Ruohosipulin satoa on korjattu ahkerimmin. Arleenan useissa lastuissa olleiden ihanien sisustuskuvien innoittamana ruohosipulin kukat ovat päätyneet boheemiin asetelmaan häälahjaksi saamaamme Iittalan sydänmaljakkoon ja ihan kuivana. En ole aiemmin katsellut niitä niin tarkkaan, että olisin huomannut kukinnon muodostuvan useista pienistä kellokukista. Lapsena niitä vain äidin komennosta nypittiin pois satoa pilaamasta.
 
</

3.7.2009

Mansikkapaikka

 

Metsämansikoita kasvaa pihassa luonnostaankin, mutta tämän mansikkapaikan parantelin viime kesänä. Tänä kesänä tein toisen tammen alle myös mansikkapaikan, toivottavasti se on vuoden päästä näin rehevä ja satoisa.

Pensasangervoja ja muita kukkijoita

Kesä-heinäkuun vaihteessa tässä metsäpihassakin alkaa löytyä hurja määrä kukkivia lajeja. Rinnepihan lamopensasangervo (Spiraea decumbens) aloitti kukintansa niukasti kesäkuun puolella sulassa sovussa rinteeseen itsestään tulleen vaaleansinisenä kukkivan rohtotädykematon (Veronica officinalis) rinnalla.
 

Muutamaa päivää myöhemmin heinäkuun puolella lamopensasangervo kukkii jo valkeanaan.
 

Pienen matkan päästä rinteen luonnonkasvien valloittamalta puolelta löytyi tämä kukka, lähikuvassa hätkähdyttävän saman näköinen kuin lamopensasangervo, eikö totta. Kyseessä on siankärsämö (Achillea millefolium).
 


Keijuangervo (Spiraea japonica 'Little Princess') on myös juuri aloittelemassa kukintaansa. Rinnepiha muuttui kertaheitolla äänekkäämmäksi, kukkien katselijan ympärillä kuuluu jatkuva surina ja pörinä.
 

Perheen pääasiallisten ruohonleikkaajien sairastaminen on muuttanut nurmikon vihreästä "autiomaasta" valkoapiloiden ja niittyhumalien (Prunella vulgaris) valtakunnaksi.
 

Niittyhumala vielä lähikuvassa. Nurmikolla nämä kukat ovat vain muutaman sentin korkuisia mutta muualla pihassa näyttävät kohottautuvan jopa pariinkymmeneen senttiin.
 

Yksittäisiä kurjenkelloja (Campanula persicifolia) on metsätontilla jäänyt sinne tänne. Tämä nimenomainen rinnepihan kukkija kurottautuu ainakin 1,2 m mittaan, vaikka sen ympärillä ei ole mitään korkeita kilpailijoita (eikä tukijoita). Toivottavasti tuulenpuuska eivätkä metsämansikoita hakevat lapset sitä taita.
 

29.6.2009

Juhannuksen jälkeen

Pari päivää sitten eli ihan reilusti juhannuksen jälkeen löysin ensimmäisen auenneen kukan juhannusruusuistani (Rosa pimpinellifolia 'Plena'). Nämä kukkivat jo viime vuonna eli ensimmäisenä kesänä istuttamisen jälkeen, vaikka olivat silloin vielä alle polvenkorkuisia. Nyt korkeutta on vähän yli polven ja kukkiakin enemmän. Olen lisännyt riviin tänä vuonna uusia alkuja, äidiltäni saamiani kuten nämäkin. Syy rivin tihentämiseen oli se, että lapset ja koira eivät tajunneet, että siitä ei kuljeta läpi... Koira ei tajua vieläkään, lapsilla taisi suunnilleen mennä jakeluun. Ehkä enää pari vuotta niin kukaan ei kulje juhannusruusurivin läpi. Hyvin nämä sitkeät kasvit viihtyvät vaikka ovat epämääräisen savisessa rinteessä, tosin istutuskuoppiin toki saivat turvetta ja lannoitetta kaverikseen.
 

28.6.2009

Uusi puutarhakirja

Eilen Multasormi-myymälästä tarttui mukaani houkuttelevan näköinen perennakirja, kun hintakin oli S-kortilla ostajalle reilusti alennettu. Ella Rädyn ja Irmeli Anttiroikon Rakkaudesta perennoihin on tänä vuonna ilmestynyt opas perennapenkin perustajalle. Olen tyytyväinen kirjaan nukahdettuani yöllä sen kanssa, ja heti herättyäni palattuani taas sen pariin sunnuntaiaamun rauhassa.

Kirjassa kerrotaan perusasioita perennapenkin tai -ryhmän perustamisesta, annetaan eri värisiä perennaryhmäehdotelmia erilaisiin valaistusolosuhteisiin havainnekuvineen ja taimimäärineen. Lisäksi kirjan lopussa on lyhyesti kerrottu erilaisista puutarhatyyleistä kuten itämaisesta puutarhasta, englantilaisesta cottage gardenista tai suomalaisesta maalaispuutarhassa unohtamatta pikkuisia terassipihojakaan.

Olen tyytyväinen kirjaan, se on juuri tämän hetken tarpeeseeni, kun hiljalleen suunnittelen tulevan keijupuutarhani perennaryhmiä. Siis minä suunnittelen perennapenkkejä, vaikkei puutarhaani pitänyt koskaan mitään kukkapenkkiä tullakaan... ;) No - olen juuri tajunnut, miksi en ole halunnut kukka"penkkiä". Mielikuvani kukkapenkistä on suorakaiteen tai soikion muotoinen penkki nurmikon keskellä enkä pidä sellaisista, ainakaan omassa pihassani. Eilen katselin juuri äitini kukkapenkkejä, jotka osittain ainakin täyttävät tuon mielikuvani. Ne ovat oikein kauniita, mutta eivät istu minun puutarhaani. Haluan englantilaista runsautta ja perennaryhmiä, jotka eivät istu keskellä nurmea vaan muodostavat kokonaisen oman puutarhaosionsa. Katsotaan, onnistunko siinä suunnitelmassa.

Penkki-sanaankin yritän sopeutua. Viime kesänä jo iskin silmäni Kekkilän mainoslehdessä turveharkkoihin ja haaveilen, että ainakin osa perennaryhmistäni tulee kohopenkkeinä turveharkkoreunalla. Turve saa sitten toivottavasti pian pintaansa sammalkerroksen, täällä metsäpihassammehan sitä kasvaa muutenkin joka välissä ihan luonnostaan.

26.6.2009

Ruusuja

Pihastamme löytyy jo useampaa ruusulajiketta. Tämän olen saanut ystävältä pari vuotta sitten, lajike on luultavasti tarhapimpinellaruusu Red Nelly (Rosa pimpinellifolia 'Red Nelly'), mutta ystäväkään ei sitä varmaksi muistanut. Googlen kuvahaku näyttää sillä nimellä vähän samannäköisiä kuvia. Kukat ovat yksinkertaiset mutta kauniin väriset. Meinasi kukinta päästä ohitseni, en ajatellut tämän kukkivan ennen juhannusruusua, joka ei siis meidän pihassamme vielä ole avannut nuppujaan, vaikka kaikkialla muualla näyttäisi kukoistavan...
 


Ruusu on tämäkin :) Pihaamme on pitänyt jo monen vuoden ajan tulla terassipatiopergolakesäkeittiötanssilavapuhujakoroke tai jotain sinnepäin. Viime kesänä valmistui ensimmäinen osa eli betonikivipatio talon eteen ja toiseen päätyyn. Harmaiden kivien välissä kulkee "ruusupolku" kohti pääovea. Punaisten kivien ruusumalli on ihan oma (vaikka voihan joku toinenkin olla sen keksinyt), harmaat puolestaan ovat ihan tavallisessa tiililadonnassa. Tänä kesänä tuskin tulee puuterassia tai pergolaa vielä tämän jatkoksi, koska juuri päätimme priorisoida maakellarin sen edelle ja teimme tilauksen holvikellaripaketista. Ihan kaikkeen ei riitä aika eikä raha. Mutta hiljaa hyvä tulee, onpahan taas lisää aikaa miettiä terassipatio-jne yksityiskohtia.
 

25.6.2009

Kesäkuun lopun kukkijat

Kun sammalleimut lopettivat kukkimisen kivipenkereessäni (muutamaa yksittäistä viimeistä kukkaa lukuunottamatta) maksaruohot aloittivat kukintansa. En yleensä erityisemmin pidä keltaisista kukista, mutta minusta nämä ovat ihania. Maksaruoho on jo ennen kukkimistakin niin herkullisen näköinen, söpöä syheröä, ja sitten kukkiessaan oikein aurinkoinen ilmestys. Ihanaa tässä myös on ainakin toistaiseksi, että se leviää hanakasti ja täyttää kivien välejä vauhdilla. Katsotaan sitten, milloin täytyy alkaa rajoittaa leviämistä...
 

Maanpeitekasveista nyt kukkivat rohtotädykkeet. Näitä löytyy ympäri pihaamme ja metsää aivan luonnostaan ja tämäkin tiheä kasvusto on tullut talon viereiseen rinteeseen aivan omia aikojaan. Rohtotädyke viihtyy myös kuivemmassa maastossa, joten täytyy suosia tätä talon etupuolella maahumalan sijasta. Kivasti nekin kukkivat limittäin, maahumala nimittäin jo lopettelee kukintaansa.
 

 

Talon takaa löytyy myös muutama valkolehdokki. Talon takana olevan harjun päällä niitä on enemmänkin mutta kiva, että myös pihaan jäi niitä. Näitä varjeltiin rakennusaikana suuremmalta mylläämiseltä, kun äitini oli ne minulle tunnistanut ja näyttänyt - itsehän tunsin vain tavallisimmat kellot ja sellaiset ennen omaa pihaa ja puutarhainnostusta.
 

Metsämansikoita olen lisännyt pihaan mutta toki niitä metsäpihassa on myös ollut luonnostaan. Tämä on ihan itsellään tullut pensasrinteeseen rohtotädykkeiden ja maahumalien sekaan. Ei aivan kypsä vielä mutta jokirannan uimareissulla löytyi aurinkoisemmasta paikasta rantatien varrelta jo kokonaan punaisia, joita lapset pääsivät maistelemaan. Täytyykin huomenna tarkistaa yhden pihatammen viereen viime kesänä istuttamani metsämansikat ja hiukan karsia alaoksia liiankin rehevästä tammesta, jotta mansikat ja niiden viereen mallaamallani polulla kulkijat paremmin mahtuvat.
 

Asioita muistiin osa 2

Muista loppukesästä kylvää lehtoakileijan ja tervakukan siemenet ja mahdolliset muut siemenet, jotta ne saavat kylmäkäsittelyn talven aikana ja ensi kesänä jo kasvavat ja kukkivat. Viime kesänä unohtui...

14.6.2009

Pihapiirini saniaisia

Pihamme oli vielä kuusi vuotta sitten metsää, vaikkakin vähän harvemmaksi hakattu aukko siinä. Kolmelta suunnalta meitä myös ympäröi metsä ja neljänteen suuntaan aukeavat pellot, joiden takana pilkottaa joki. Metsän läheisyys näkyy pihassa edelleen ja saa näkyäkin. Minun on vaikea karsia luonnonkasveja paikoista, jotka eivät lukeudu nurmikkoon tai kukkapenkkiin ja se näkyy lajien kirjossa.

Luonnonvaraisesti pihastamme löytyy kolmenlaisia saniaisia muistona ajasta, jolloin tämä oli varjoisaa lehtometsää. Tämäkin saniaispehko ja sen paras kaveri ovat jääneet pihatien ja nurmen rajapintaan paikkaan, jossa ennen oli ruohottuneen metsätien kosteimpia kohtia. Kosteus on vähentynyt huomattavasti eikä varjoa enää ole mutta saniaiset viihtyvät siinä silti, kuten ovat vuosia tai pikemminkin kymmeniä vuosia jo viihtyneet.
 


Samaa saniaista on tässä kuvattuna metsän puolelta. Kyseessä on soreahiirenporras (Athyrium filix-femina), joka metsässä kasvaa suotuisissa paikoissa jopa metrin korkuisiksi pehkoiksi. Pihamaamme pehkot ovat vain vähän yli polvenkorkuisia.
 


Sananjalka (Pteridium aquilinum) on saniaisistamme minulle vähiten rakas. Paikoin se on minulle rikkaruoho ja nyhdän sitä pois, tosin huonolla menestyksellä, sillä se ei tahdo lähteä tiiviistä maasta juurineen. Toisaalta tontin metsäisellä laidalla rehottava sananjalkaviidakko on kiehtova. Sen alla voivat vaikka kissat seikkailla.
 


Kolmas luonnostaan täältä löytyvä saniainen on alvejuuri (Dryopteris), jonka alalajia en osaa arvata, niitä kun näkyy puutarhakirjani mukaan olevan aika monta vaihtoehtoa, jotka voisivat viihtyä näissä olosuhteissa. Kaiken lisäksi tunnustan, että olen oikein paneutunut saniaisiini vasta tänä kesänä ja nyt vasta tajunnut, että sananjalan lisäksi meillä on siis kahta muutakin saniaista. Kaukaa katsottuna hiirenporras- ja alvejuuripehkoni kun näyttävät melko samalta. Tämän kuvan yksilö ei ole mikään pehko vaan pieni ja hentoinen mutta sellainen, josta sain lehtien muodon edustavasti näkyviin.
 


Kotkansiipiä olen kaivannut aiemmin ja pari kesää sitten ostinkin pari pientä alkua, jotka eivät menestyneet kovin hyvin, tosin ovat olleet huonoissa vaihtuvissa sijainneissa. Jos ne eivät menesty niin kunhan saan suunniteltuun keijupuutarhaani jotain tolkkua, voisin pyytää äidiltäni alkuja, hänellä kun on ystävältään saamaansa selvästi vanhaa ja hyvinvoivaa kantaa kotkansiipeä. Sekin esiintyy myös luonnossa mutta ei meilläpäin. Kotkansiiven kaipuuni on kylläkin helpottunut sen jälkeen, kun erotin soreahiirenportaan alvejuuresta, sillä se on näistä saniaisistani ehdoton suosikkini. Johan nimikin kertoo sen olevan oikein sorea.

Tässä lopuksi yksi äitini hyvinviihtyvistä kotkansiivistä rhodopenkissä.
 

13.6.2009

Punainen sammalleimu

Toissapäivänä onnistuin kuvaamaan vielä kukkivia tummimman punaisia sammalleimujani. Noissa kuvissa väri on mielestäni aivan kuin luonnossa toisin kuin aiemmassa kuvassani. Tässä myös pientä maksaruohoa. Nyt (kaksi päivää kuvauksesta) sammalleimut ovat lähes kuihtuneet ja maksaruoho pikkuhiljaa availee nuppujaan.