29.7.2009

Kivipenkereen jatkopala

Pihapihlajaa ja valotolppaa kiertävä nurmi oli vähän hankala ja ruman näköinenkin, joten aloin jo viikkoja sitten suunnitella siihen muutosta. Valopylväs oli myös jäänyt vähän ylös, sen perustus kaipasi maisemointia. Niinpä siis oli tilausta "kukkapenkille" (jaa niin, olinko allerginen sanalle kukkaPENKKI, olkoon sitten vaikka kivipenkereen jatkopala).

Tänään sain viimein aikaiseksi jotain, kun tuli maakellarin muuraustöistä tauko. Osan nurmipaakuista käänsin ylösalaisin kohopenkin pohjaksi, osan heittelin lehtikompostiin multien ravistelun jälkeen. Sitten sanomalehteä (ei tosin tainnut tulla tarpeeksi paksu kerros) ja vähän kalkittua hiekka-multaseosta. Multakuormaa en ole vieläkään tilannut, vaikka jo toukokuussa sitä suunnittelin. Oikein hyvää multaa löytyi tulevan keijupuutarhan alueelta, kun vain perkasin kuolleet (= roundupitetut) rikkaruohot ja niiden juuret siitä pois.

Jatkopala sai kasveikseen kivien keskelle muurikellon, jota siis kuitenkin siirsin hieman. Taimialesta ostetut kolme karpaattienkelloa (Campanula carpatica "Weisse Clips") päätyivät sinne myös, kuten myös samaa perua oleva kärhö (Clematis "Piilu") pihlajaa vasten kasvamaan. Lisäksi sain älynväläyksen sijoittaa evakossa olevan ananasminttuni sinne, koska sen on parempikin olla kauempana muista mintuista. Sitäpaitsi se näyttää ihan kivalta kirjavine lehtineen.

Vielä jäi tilaa muillekin kasveille. Täytyy vaikkapa miettiä jotain ajuruohoa siihen kivien sekaan... Huomenna voisin myös muistaa ottaa kuvia, jos Kuopuksen synttäritouhuilta ehdin.

23.7.2009

Kivipenkereessä

Kivipenkereen tasanteella on keskeneräinen betonikiveys kulkemisen mukavoittamiseksi, mutta toisessa päässä vain hiekkaa. Siihen työnsin viime syksynä kesällä amppelikasvina pitämäni muurikellon, pelkkään hiekkaan, kun en muutakaan paikkaa löytänyt enkä raaskinut poiskaan heittää. Nyt se kukkii ja lihoo. Vieressään on myös pari orvokkia, olivatkohan samassa amppelissa... Ne aion sijoittaa muualle, mutta muurikello saattaa hyvinkin jäädä tähän.
 


Kivipenkereen alaosaan tänä kesänä istuttamani muutamat isot maksaruohot kukkivat.
 

Hyötykasvimaa pienoiskoossa

Hyötykasvimaani on näin pieni tänä vuonna. Viime vuonna yritin enemmän, nyt en jaksanut, koska koko alue, jolla ns. kasvimaa sijaitsi, on vähän vaiheessa. Tämä on ihan hyvä ;) Perustinkin sen vasta heinäkuun alussa.

Kaivon renkaaseen löytyi jostain taimiloppuunmyynneistä haalittuja basilikan taimia pari, yksi pikkubasilika, yksi loppuunmyynnistä löytynyt jonkinlainen timjami (Thymus Faustini), sitten siemenpusseista Thompson&Morganin salaattisekoitusta Herby Salad Mixed (sisältää vihreä salaatti, Mizuna, Rucola, Greek cress, Giant Red Mustard ja Chicory Puntarelle), tavallista Hammenhögsin lehtisalaattia (Lactuca sativa), Weibullsin kiinalaista ruohosipulia (Allium tuberosum) ja olisikohan ollut luomusiemenistä persiljaa tuo yksi rivintapainen, vielä ei lehdistä näe selvästi enkä oikein muista, mitä tuli tehtyä. Katsotaan, mitkä näistä ehtivät kasvaa käytettäväksi asti.
 

Tänään maistelin sekalaista salaattia, oli ihan hyvää. Viime kesänä kylvin rucolaa yksinään, mutta se oli makuuni liian vahvaa. Tässä sekoituksessa tulee sopivasti vahvempia ja miedompia makuja sekaisin.
 

22.7.2009

Salaperäinen ruusu

Ystävältä pari vuotta sitten sain Red Nellyn kanssa yhtä aikaa tämän salaperäisen ruusun, joka on myös kasvanut ja viihtynyt. Tänään löysin kaksi mahtavaa kukkaa. En ole jaksanut tehdä salapoliisintyötä saadakseni selville, mistä ruususta on kyse...
 

 

Sammalleimut toisella kierroksella

Eletään heinäkuun loppupuolta ja sammalleimuni ovat päättäneet lähteä toiselle kierrokselle. Viime kesänäkin kävi näin, mutta silloin ajattelin sen johtuvan siitä, että kaikki oli vasta istutettu uuteen paikkaan eli tähän pihaan. Nyt olin aikonut leikata kuivat kukinnot pois kokeillakseni, kukkivatko uudestaan samana kesänä. En leikannut, mutta kukkivat silti, joskaan ei ihan yhtä runsain kukin kuin touko-kesäkuussa. Aika ihanaa kumminkin.
 

 

 

8.7.2009

Yrttimaa vaiheessa

Viime kesänä aloin valmistella epämääräistä rikkaruohojen valtaamaa aluetta, johon olen suunnitellut keijupuutarhaani. Ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa iso työni oli tehdä sinne pitkäksi jätetyn pihtakannon juurelle yrttimaa. Humusmulta oli kortilla ja siitä tuli vähän vaatimaton maa-ainekseltaan mutta yrttini viihtyivät siinä jo ensimmäisenä kesänä. Tässä yrttiympyräni viime elokuussa kuvattuna. Nyt kaikki kasvustot o(li)vat jo tiheämpiä kuin tuolloin ensimmäisenä istutuskesänä.
 


Rungon juurelle asettelin ensin kirjalainasta kiitokseksi saamani kärhön pois männyn juurelta kärsimästä. Rungon ympärille tuli ympyrä, josta osassa oli vain kiviä (kun en saanut siitä maatakaan muokattua niin laitoin kiviä koristeeksi). Muualta ympyrästä löytyi kangasajuruohoa, oreganoa ja iisoppia. Lisäksi Englannista entisiltä naapureilta heidän nykyisestä puutarhastaan lahjaksi saamaani kahta minttua, joista toisesta en oikein tiedä, mitä se on, ja toinen on ananasminttu. Mintut olivat ensimmäisen talven yli kumpikin oman omenapuunsa alla ja sieltä ne sitten löysin pienen etsinnän jälkeen. Uudelleen sijoituksessa mintut lipsahtivat liian lähelle toisiaan ja kovasti leviävälle vihreämmälle mintulle en muistanut asettaa mitään rajoituksia.

Lähelle yrttiympyrää nostettiin ylimääräiseksi jäänyt kaivonrengas, jossa oli viime kesänä jotain yksivuotista ja tälle kesälle oli sama suunnitelma. Kylvöni hiukan myöhästyi eli tein sen vasta heinäkuun alussa mutta ehkäpä jotain ehtii tulla käyttöön, siitä sitten myöhemmin. Äidiltäni sain piparminttua, jonka sijoitin kaivonrenkaan vierelle, se on viihtynyt hyvin, kuten mintuilla on tapana. Samassa ympäristössä on myös ruohosipulimätäs ja saksankirveli. Yllättävästi nämäkin on äidiltäni saatu - minulla on lähes ehtymätön monivuotisten (ja yksivuotisten siementävien) kasvien lähde ihan naapurissa.

Tänä vuonna olen muutaman kerran katsellut yrttiympyrääni ja vähän kitkenyt rehottavia rikkaruohoja. Jostain syystä en ole raaskinut käyttää yrttejäni. Vihreitä minttuja olen kuvannut, mutta ajuruohojen kanssa odottelin kukintaa ja ajattelin kuvata ne vasta kukkivina. Enpä ehtinyt... eilen meillä kaivettiin kellarinpaikkaa. Sitä maata (pohjamaata enimmäkseen) tuli tolkuttomasti. En ollut muistanut painottaa Miehelle yrttimaan varjelemista, ja niinhän siinä kävi, että yrttini peittyivät savisen maan alle. Voi sitä surkua. Minttuja pelastin (eikä niitä helposti mikään tapakaan). Ajuruohoa, iisoppia ja oreganoa saan toki lisää äidiltäni, sieltähän nämäkin olivat. Harmittaa silti. Jos olisin tiennyt ajoissa, olisin voinut edes sadon korjata. Kärhö (Clematis "Multi Blue") ei onneksi tainnut vahingoittua, se voisi tänä vuonna jopa kukkiakin.

Tänään kävin kuvaamassa surkeutta. Mies eilen vähän lapioi yrttien päältä pahimpia ja minun olisi pitänyt tänään yrittää käsin vielä lisäpelastustöitä mutten ole ehtinyt enkä jaksanut. Näen asiassa silti hyvääkin: nyt minun on tehtävä pohtimani tuoreen yrttimaan uudistus/perusparannus lähiaikoina (maakasan poistuttua), mikä olisi muuten varmaan jäänyt hamaan tulevaisuuteen. Onpahan sitten ensi kesänä entistä ehompi yrttiympyrä.
 


Saksankirveli (Myrrhis odorata) viihtyy ihan hyvin oksasilppua ympärillään - vaikka maapohja oli rikkaruohoinen niin oksasilpun avulla se pysyy pienellä kitkemisellä melko siistinä. Tätä on raaskittu verottaa ruoanlaittoonkin ;)
 


Englannista saatu minttu leviää...
 


...ja samaa lähikuvassa. Tunnistaisikohan joku lajikkeen? Appelsiiniminttuko? (Mentha piperita citrata)
 


Piparminttu (Mentha piperita)
 


Kukkivista ajuruohoista jäi sentään vähän maan alta näkyviinkin.
 


Ananasminttu (Mentha suaveolens variegata) kukoisti viime elokuussa näin. Nyt vasta huomaan, että se on todella kärsinyt, tänä vuonna vain murto-osa tuosta on ollut näkyvillä.
 


Ruohosipulin satoa on korjattu ahkerimmin. Arleenan useissa lastuissa olleiden ihanien sisustuskuvien innoittamana ruohosipulin kukat ovat päätyneet boheemiin asetelmaan häälahjaksi saamaamme Iittalan sydänmaljakkoon ja ihan kuivana. En ole aiemmin katsellut niitä niin tarkkaan, että olisin huomannut kukinnon muodostuvan useista pienistä kellokukista. Lapsena niitä vain äidin komennosta nypittiin pois satoa pilaamasta.
 
</

3.7.2009

Mansikkapaikka

 

Metsämansikoita kasvaa pihassa luonnostaankin, mutta tämän mansikkapaikan parantelin viime kesänä. Tänä kesänä tein toisen tammen alle myös mansikkapaikan, toivottavasti se on vuoden päästä näin rehevä ja satoisa.

Pensasangervoja ja muita kukkijoita

Kesä-heinäkuun vaihteessa tässä metsäpihassakin alkaa löytyä hurja määrä kukkivia lajeja. Rinnepihan lamopensasangervo (Spiraea decumbens) aloitti kukintansa niukasti kesäkuun puolella sulassa sovussa rinteeseen itsestään tulleen vaaleansinisenä kukkivan rohtotädykematon (Veronica officinalis) rinnalla.
 

Muutamaa päivää myöhemmin heinäkuun puolella lamopensasangervo kukkii jo valkeanaan.
 

Pienen matkan päästä rinteen luonnonkasvien valloittamalta puolelta löytyi tämä kukka, lähikuvassa hätkähdyttävän saman näköinen kuin lamopensasangervo, eikö totta. Kyseessä on siankärsämö (Achillea millefolium).
 


Keijuangervo (Spiraea japonica 'Little Princess') on myös juuri aloittelemassa kukintaansa. Rinnepiha muuttui kertaheitolla äänekkäämmäksi, kukkien katselijan ympärillä kuuluu jatkuva surina ja pörinä.
 

Perheen pääasiallisten ruohonleikkaajien sairastaminen on muuttanut nurmikon vihreästä "autiomaasta" valkoapiloiden ja niittyhumalien (Prunella vulgaris) valtakunnaksi.
 

Niittyhumala vielä lähikuvassa. Nurmikolla nämä kukat ovat vain muutaman sentin korkuisia mutta muualla pihassa näyttävät kohottautuvan jopa pariinkymmeneen senttiin.
 

Yksittäisiä kurjenkelloja (Campanula persicifolia) on metsätontilla jäänyt sinne tänne. Tämä nimenomainen rinnepihan kukkija kurottautuu ainakin 1,2 m mittaan, vaikka sen ympärillä ei ole mitään korkeita kilpailijoita (eikä tukijoita). Toivottavasti tuulenpuuska eivätkä metsämansikoita hakevat lapset sitä taita.