30.9.2011

Puutarhanhoito on yhtä siirtelyä

Viime viikonloppuna, pian katsuran istuttamisen jälkeen, siirsin apteekkarinruusun siihen kuolleelta kirsikalta jääneelle paikalle. Kirsikka Leningradin musta oli siis vasta viime vuoden loppukesän hankinta eikä se selvinnyt talvesta, vaikka puutarhalla oli isossa purkissa jo tuottanut satoakin. En sitten tiedä, olivatko he talvettaneet sen jotenkin suojattuna. Keväällä tämä kirsikka teki kukkia ja vähän lehtien alkuakin viimeisillä voimillaan, kunnes kuoli kokonaan.

 


Sen paikalle olin suunnitellut uutta kirsikkaa tai katsuraa ja päädyin jälkimmäiseen, jonka sitten kuitenkin istutin vähän toiseen kohtaan. Hetken mietin, mitä kirsikalta jääneelle paikalle tehtäisiin, kun siinä oli niin hyvä syvämultainen paikkakin valmiina, ja päätin siirtää apteekkarin ruusun siihen. Apteekkarin ruusu olikin oikeastaan ollut väliaikaisistutuksessa, muut ruusut sen vierestä olin jo siirrellyt viime tai edellisvuonna pois, mutta tämä jäi. Siispä ruusu siirtyi nyt pari metriä yhteen suuntaan ja kulku puutarhan (vielä merkitsemättömillä) poluilla muuttui helpommaksi. Samalla siirsin toisen komeamaksaruohopehkoni ahtaasta kivien välistä jaettuna tähän ruusun viereen. Nyt tämä ei näytä paljon miltään mutta katsotaan ensi kesänä... Viimeisen purkissa olleen mintun eli suklaamintun lykkäsin myös tähän, mutta luultavasti sen kohdalla on kyse väliaikaisistutuksesta.

 


Tällainen kasvien siirtely taitaa olla puutarhureilla aivan tavallista. Eilen siirsin pari vuotta kivipenkereen alaosassa lihoneen kivikkosuopayrtin pois, koska se ei mielestäni sovi sinne sammalleimujen ja rönsyleimujen joukkoon. Se sai ihan oman yksittäispaikan heinätuppaan vieressä kohdassa, jossa kuuluu pysyä pieni kumpu ohjaamassa kellarin päältä valuvia sadevesiä. Pohdin myös ystävälle, joka piipahti puutarhassani, että viime kesänä istuttamiani perennoja olen siirtänyt useita ainakin kerran, joitakin jo kahdesti. Ai niin, eilen vaihdoin uudessa ruusupenkissäkin kahden ruusun paikkaa, kun niiden järjestys tuntui kukan värin suhteen väärältä...

Ensimmäinen sijoituspaikka ei aina olekaan hyvä tai se oikea paikka. Varsinkin juuri istutettuja voi helposti siirtää, kun ne eivät ole vielä ehtineet kunnolla juurtua. Mutta eiköhän vanhojakin kasveja tule siirreltyä, niitä voi sitten samalla myös jakaa ja kunnostaa. Kivikkosuopayrttikin tuli jo jaettua eilen ja silti siitä jäi riittävän iso (reilu puolikas) itselle.

28.9.2011

Pensasmustikoita

Kun kellarin oven oikealle puolelle syntyi extempore ruusupenkki niin vasen puoli puolestaan näytti siltä männyn juurella kasvavine luonnon mustikoineen, että halusin kokeilla sinne pensasmustikoita. Elokuussa tilasin netin kautta yhden Ainon ja yhden Alvarin ja Tarjoustalon alelaarista löytyi pilkkahintaan huonossa hapessa oleva North Blue, jota päätin kuitenkin kokeilla. Ja kun puhuin suunnitelmastani äidilleni niin yllättäen hän taas lykkäsi minulle lisää taimia eli hyväkuntoiset alesta ostamansa kaksi yksilöä samaista North Blueta.
 

Laitoin pensasmustikoille runsaasti turvetta ja vielä niiden juurelle havupuukatetta. Saa nähdä, onnistuuko metsämansikoiden kasvattaminen tuolla havupuukatteen seassa, niitäkin laitoin sinne nimittäin ennen kuin muistin koko katetta.

Ensimmäisen valokuvan otin syyskuun alussa pian saatuani istutusalueen valmiiksi. Kaksi jälkimmäistä ovat eiliseltä.

 


Mies keksi käyttöä muurikivien mutterinmuotoisille kansikiville, joita jäi vähän yli tästä kellarimuurista. Itse vastustelin ensin, mutta sitten totesin, että saahan jossain vähän linnatunnelmaakin olla - miksei sitten tässä muurissa. Muurikivet olivat näppäriä käyttää, mutta yhtään enempää tällaista en kuitenkaan pihaani haluaisi, sillä jotenkin vain tänne maalaispihaan metsän keskelle sopivat paremmin luonnonmukaisemmat rakenteet, ainakin minun mielestäni.

 

27.9.2011

Syyskuun lopun aurinkoisena päivänä

Tänään aamuisen sateen jälkeen loppupäivän paistoikin aurinko. Nautin pihamme ja ympäröivän metsän pienistä yksityiskohdista yhdessä Kuopuksen ja koiran kanssa. Pihakivien välissä kasvaa matalaa pehmeän näköistä sammalta. Eihän tätä tarvitse poistaa, eihän?

 


Reilun vuoden tässä kasvaneet kotkansiivet tulevat kauniisti ruskaan, kun taas tänä syksynä istutetut vain ruskettuvat. Nämä ovat kauniita ihan mistä vain suunnasta katsottuna.

 


 


Pikkutalvioihin ilmestyy vieläkin uusia kukkia.

 


Kivipenkereen jatkopalan on yhtäkkiä vallannut tällainen kumma joukko.

 


Luulin, että tämä paikka olisi liian kuiva sienille, mutta näköjään erehdyin.

 


Kauan odottamani ruska on viimein saapunut villiviinilaatikoihin.

 


 

23.9.2011

Näitä villityksiäni


Tiistaina puutarhakaupan alesta (-50%) lähti matkaan tämä pikkulehtikatsura Cercidiphyllum japonicum. Se on vielä aivan pieni, mutta toivottavasti se kasvaa hiukan enemmän puumaiseksi kuin pensasmaiseksi. Se täytynee suojata kunnolla vähintään ensimmäiseksi talvekseen, ehkä pidempäänkin. Iloitsen muuten erityisesti siitä, että se on suomalaista taimituotantoa.



Tunnustan, että olin vähän mainoksen uhri. Jossain puutarhalehdessä oli hiljattain juttua katsurasta. Ihastuin siihen ja tein päätöksen hankkia sellaisen kuolleen kirsikkapuun paikalle. Sitten jo oikeastaan peruin koko päätökseni mutta kun näin puutarhakaupassa katsuran ja vieläpä reilusti alennetulla hinnalla, ostopäätös oli samantien valmis.

Kirsikkapuun paikalle katsura ei kuitenkaan päässyt. Istuin nimittäin kesäkeittiön isolle penkille katsomaan ja miettimään sen paikkaa. Kuvittelin katsuran mielessäni isoksi ja mietin, mitä sen vierestä näkyisi. Huomasin, että kuvan vesipönttö (joka tullee jatkossakin olemaan suunnilleen tuossa kohdassa) näkyisi isonkin puun/pensaan vierestä, jos sen sijoittaisi kirsikalta vapautuneelle paikalle. Niinpä muutin sijaintia sen verran, että ruokapöydän ääressä istuessa isoksi kasvanut katsura peittäisi näkyvistä kastelupöntön.

Niinpä kirsikkapuun paikka on edelleen vapaa. Nyt suunnittelen siihen apteekkarin ruusun siirtoa ja ehkäpä jotain muitakin kasveja ruusun vierelle. Ehkä jo huomenna ryhdyn siirtohommiin, kun tänään sade yllätti minut juuri, kun aioin siirtyä lapion varteen.

22.9.2011

Viimeisiä kukkijoita

Komeamaksaruohot alkavat olla kauniissa värityksessä. Muutama päivä sitten ne eivät olleet vielä ihan täydessä kukassa, kuten kuvista näkyy. Nämä maksaruohot ovat vähän ahtaassa paikassa ja olen jo pitkään miettinyt, minne saisin siirrettyä ne. Nyt voi olla, että jotain suunnitelman tynkää on tämänviikkoisten puutarharyöpsähtelyjeni ansiosta.

 

 

21.9.2011

Ryöpsähdyksiä

Minulla oli tilaisuus piipahtaa todella pikaisesti ensimmäistä kertaa yhden ystäväni ihanassa puutarhassa. Sateisenakin päivänä puutarha oli edukseen. Päällimmäisenä tunnelmana minulle jäi siitä juuri sellainen monipuolinen ja yllätyksellinen puutarha, jota välillä ihailen lehdistä ja blogeista: sellainen, jota tavoittelen omilla keijupuutarha-ajatuksillani. Kaikkea ei todellakaan nähnyt kerralla vaan kulman takana oli aina jotain uutta mielenkiintoista - eikä keskeneräisyys haitannut tällaista puutarhahaaveilijaa ja -suunnittelijaa, joka olen, sillä pystyin kyllä näkemään sieluni silmin ne mahdollisuudet, joita keskeneräisissä alueissa piili. :)


 

Innostavan puutarhan näkeminen ihan oikeasti eikä vain kuvissa aiheutti minussa pientä tyytymättömyyttä oman keijupuutarhani edistymiseen. Itse asiassa tuo tunne oli ollut olemassa jo jonkin aikaa, mutta nyt tajusin sen. Oma puutarhani tuntuu liian avoimelta ja yllätyksettömältä. Tuntuu, että kaikki näkyy kerralla aivan liian helposti. Tämä tunne ei ole ihan totta, mutta onhan tässä pihassa mm. iso nurmialue, jonka yli näkee aivan vapaasti. Keijupuutarha-osasto on myös vielä melko avoin - mutta osa siitä korjautuu varmasti ajan kanssa, kunhan kasvit kasvavat kokoa.

 

Makuuhuoneen päädyn varjopenkin kunnostaminen tänä syksynä oli jo askel sinnepäin, että puutarhassani olisi mielenkiintoisia paikkoja myös "nurkan takana". Polkua sinne pitää vielä vähän parantaa, jotta askeleet oikeasti kuljettaisivat myös siihen suuntaan. Riippuen lumentulosta sen voisi ehtiä tehdä tänäkin syksynä tai sitten jättää suosiolla ensi vuoteen.

 

Puutarhatyytymättömyys ryöpsähti minussa yllättäen sillä tavalla, että melko pienellä suunnittelulla ostin parina päivänä ison kasan lähinnä koristepensaiden taimia, puoleen hintaan tosin. Nyt pohdin myös yhden pihdan kaatamista (=kaadattamista) yläpihan reunalta, jotta voisin helpommin laajentaa keijupuutarhaani sinnekin. Pihta on aivan kiinni yhdessä männyssä ja tulee kasvamaan liian isoksi muitakin lähellä olevia puita ajatellen. Juuri ostamani atsaleat sopisivat oikein hyvin sen männyn alle... ja varmaan siihen mahtuisi useampikin.

 

Omista valokuvistani ei löytynyt suoranaisesti unelmieni keijupuutarhaa muistuttavia kuvia. Näissä kuvissa matkan varrelta on kuitenkin jotain mielenkiintoista. Ylinnä parin vuoden takaa Lontoon Kew Gardensista, seuraavat menneeltä kesältä New Yorkin Keskuspuiston laitamilta ja Brooklynin kasvitieteellisestä puutarhasta.

19.9.2011

Yhden istutusalueen kunnostusta

Makuuhuoneiden pääty pihan varjoisella puolella oli ensimmäisiä, jonne aikanaan istuttelin jotain perennoja. Mitään penkkiä en silloin kummemmin tehnyt enkä rikkaruohon juuria siivoillut, joten siitä oli tullut tässä muutaman vuoden aikana aikamoinen rikkaruohomaa. Komeakuunliljat kuitenkin olivat viihtyneet. Viime vuonna siirsin täältä huonosti voineen särkyneen sydämen pois ja nyt se voikin pulskasti toisessa paikassa. Samoin siirsin mirrinmintut ja ystävältä saadut pikkusydämet muualle.

Elokuussa kääntelin tätä maata innolla, mutta alue oli kohtalaisen suuri ja työtä paljon, joten se jäi ensin joksikin aikaa puolitiehen. Sain kuitenkin laitettua kuunliljat takaisin paikalleen ja samoin siirrettyä mirrinmintut tänne takaisin. Halusin ne pois pääpihan puolelta, koska siellä alkaa olla jo niin paljon erilaisia aitoja minttuja, etten kaipaa tätä mirrinminttua sinne sotkemaan kuvioita. Lisäksi ostin jo kauan himoitsemani irlanninkatajan Juniperus communis 'Hibernica', koska löysin jostain tiedon, että se pitäisi puolivarjostakin. Nyt kun googlailen niin aurinkoisen paikan kasviksi se mainitaan, eli se saattaa siis saada lähtöpassit täältä ensi kesänä.

 


Syyskuun alkupuolella sain omaa rhodopenkkiään perkaavalta äidiltäni kotkansiipiä, ja oli siis aika hoidella tämän istutusalueen kunnostus loppuun. Monien runsaiden sateiden jälkeen maa oli märkää eikä ollut niin helppoa poistaa rikkaruohon juuria mutta yritin silti. Ensi keväänä varmaan kannattaisi tähänkin laittaa katetta.

 


Mies ihmettelee turveharkkovillitystäni. Minä kuitenkin innostuin niistä jokunen vuosi sitten Kekkilän mainosta lukiessani ja olen käyttänyt niitä innolla siitä asti. Tässäkin istutusalueessa käytin yhdistelmää. Alueen takaosassa on ohuehkoja männynrankoja, jotka ovat olleet jossain muussa käytössä aikaisemmin. Jos kotkansiivet haluavat siitä siirtyä yli niin ne voivat sen vapaasti tehdä. Etupuolella yritän turveharkoilla pitää kasvillisuuden kurissa niin, että siinä säilyy matala polku ja talon seinusta pysyy suurinpiirtein kasvittomana.

Turveharkot ovat muuten kauniita sammaloituessaan. Sammaloitumista voisi edistää esimerkiksi piimällä. Itse olen ottanut sammaltukkuja mm. maantäyttöpaikallamme lojuvasta kannosta ja "istuttanut" niitä turveharkkoihin. Piimäkokeilu jäi yhteen kertaan, kun koira oli siitä liian kiinnostunut. Kuvissa terassin alapuolisen penkin viime kesän lopulla tehtyä turveharkkoreunusta. Matalampi sammal on itsekseen tullutta, korkeammat pikkutuppaat ovat "istuttamiani". Kuvista näkee myös, etten minä välitä tasoittaa reunoja niin kovin tarkkaan, kunhan ovat sinnepäin.

 

 

 

18.9.2011

Syksy ja kukkasipulit osa 1


Viime keväänä minua ilahduttivat miehen matkoilta tuomat tulppaanit Tulipa triumph 'Leen van de Mark'. Tänä vuonna päätin jo yhden kukinnan jälkeen kaivaa ne ylös ja siirtää toiseen paikkaan. Niiden ensimmäinen paikka kun oli pihan kostein kukkapenkki eivätkä tulppaanit kuulemma pidä kovin kosteasta. Niinpä ryhdyin viime viikonloppuna puuhaan NetAnttilasta ostamani uuden istutustyökalun kanssa.

Työkalu oli suurensuuri pettymys, sillä se on tehty niin ohuesta pellistä, että kahvaosan pellit vääntyivät heti, vaikkei maa ollut edes kovaa. Millaiseen maahan tämä työkalu on oikein tarkoitettu, pussituoreeseen hötöiseen multaan vai? Toimintaperiaate sinänsä on todella hyvä, ja huomasinkin, että kämmenet eivät ole kipeät kuten sen jälkeen, kun on istutuslapiolla kaivertanut kuoppia sipuleille.

Iloinen yllätys sen sijaan löytyi maasta, kun tulppaanit olivatkin tehneet hurjasti sivusipuleita. Minulla ei ole kokemusta siitä, miten nämä sivusipulit onnistuvat kukkimaan, mutta joka tapauksessa istutin ne uuteen paikkaan jokaisen erillään. Mukaan heitin kullekin syyslannoitetta. Leen van de Markit pääsivät pionipenkkiin. Sinne laitoin myös uudet ostamani papukaijatulppaanit Tulipa 'Estella Rijnveld', jotka näyttivät kuvassa aivan samalta kuin se yksi edellisten joukkoon eksynyt erilainen.

Tulppaanin sipulien ylöskaivaminen ei muuten olisi onnistunut ihan niin helposti, ellen olisi laiskana jättänyt kuivia varsia koko kesäksi paikalleen. Nyt niitä oli helppo seurata oikeaan kohtaan, jossa sipuli kasvoi. Tulppaanit 'Spring Green' ja punaiset väärään pakkaukseen joutuneet siirtyivät myös hiukan eri kohtaan eli tästä pikkutalvion leviämisalueelta viereiseen runopenkkiin. Olisin voinut tarkistaa valokuvasta ja erotella "väärät" kirkkaanpunaiset tulppaanit pois mutta en jaksanut. Ehkä ensi keväänä käytän niihin merkkilankaa, jotta voin erotella ne joukosta. Nämäkin tulppaanit olivat kaikki tehneet kovasti sivusipuleita ja mielenkiinnolla odotan, oliko niiden irrottaminen ja erikseen istuttaminen kannattava juttu. Lisäksi laitoin sinne ostamiani Greenland-tulppaaneja, jollaisia noiden punaisten tähtimäisesti aukeavien piti olla.



Tänään jatkoin tuota hommaa asettelemalla kosteasta kukkapenkistä kurjenmiekkoja toiseen järjestykseen (isompia katselusuunnasta taemmas, kun olivat vahingossa lipsahtaneet väärin päin). Se piti siis tehdä ennen uusien sipulien istuttamista. Uudet sipulit olivat äidiltäni saamani epälukuinen (=varsin runsas) määrä valkonarsissin sipuleita sekä muutama hänen ostamansa ja minulle antamani kerrotun narsissin Narcissus 'Sir Winston Churchill' sipuli. Narsissit kuulemmat paremmin tykkäävät kosteudesta kuin tulppaanit ja siksi alunperin tähän siirtourakkaan ryhdyinkin.

Kun olin päässyt vauhtiin, iskin maahan myös Pirilästä ostamani tulppaanit 'Ollioule', jotka ostin vain siksi, että kaipasin lisää kevätkukkia ja ne näyttivät kuvan perusteella kivalta. Sitä paitsi minulla taitaa olla jokin pakkomielle näiden kaksiväristen tulppaanien suhteen. Toivotaan, että ne viihtyvät terassin alapuolen puolivarjoisessa ellei peräti varjoisessa penkissä.

11.9.2011

Ja niin syntyi ruusupenkki

Päätin siis loppukesästä yllättäen tehdäkin ruusupenkin kellarin kylkeen. Savisen maan kaivaminen tuntui loputtomalta mutta tässä sitä on jo kärrätty eräitäkin kottikärryllisiä muualle täyttömaaksi.
 

Vettä siis pyrki tulemaan tämän kaivannon pohjalle, joten oli kaivettava syvemmälle ja syvemmälle ja tehtävä kivi- ja sorasilmä siinä toivossa, että se auttaisi pitämään penkistä pois liian kosteuden.
 

Välivaiheet jäivät kuvailematta - eihän sitä työn touhussa ehdi kameraan tarttua. Tässä siis ruusupenkki ns. valmiina syyskuun ensimmäisenä päivänä. Aivan ylimmäisenä kuvan keskellä on alesta ostamani maanpeiteruusu Satina. Siitä alas vasemmalle on ns. brittipenkistä siirretty maanpeiteruusu Aspirin. Edelleen alaspäin tullessa on ruusu Nina Weibull, ja sen etupuolella ruusu Great Wall. Lisäksi penkissä on pari kolme ruukkuruusua, joista ainakin yksi on talvehtinut maassa useammankin talven.
 

Tässä Nina Weibull lähikuvassa.
 

Kellarin kainaloon pääsivät nämä pari alesta ostettua maksaruohoa.
 

 

Ja päätin sijoittaa myös ruukusta useamman vuoden kellarissa talvetetun murattini tähän. Ehkä sitä voisi samalla vähän talvisuojata kuin ruusujakin.
 

Aivan ruusupenkin päähän sijoitin yhden ostamistani mintuista. Tämä myytiin minulle nimellä Mentha suaveolens variegata ja se näyttää varsin samalta kuin aikanaan Englannin naapureilta tuomani ananasminttu, jonka onnistuin pari vuotta sitten tappamaan siirtämällä sen huonoon paikkaan.
 

Lisäksi istutin mintun viereen alesta alle parilla eurolla ostamani huonossa hapessa olevan Jackmanii-kärhön, joka näyttää kyllä edelleen vajaan kahden viikon jälkeen olevan ihan hengissä. Mutta siitä ja miksi se tähän penkkiin päätyi joskus toiste lisää.