23.10.2011

Ystävän puutarhassa hommissa

 
Käytin perjantaipäiväni hyvin. Kotonakin toki riittäisi puutarhatöitä mutta joskus tekee hyvää vaihtaa maisemaa. Niinpä kävin ystäväni puutarhassa vähän talkoohommissa. Heille oli tehty uusi pihakiveys ja istutusaltaat, joista toinen oli vielä täytettä vailla. Lapioin suursäkillisen (n. 800 litraa) multaa ja istutimme hänen ostamansa pylväspihlajat ja minun tuomani siperiankurjenmiekan jakotaimet sekä valkoisten narsissien sipuleita (orkideanarsissi Thalia ja tasettinarsissi Paperwhite Ziva) tuohon isompaan istutusaltaaseen. Ystävä laittaa siihen vielä lisäksi idänsinililjaa ja punaisia tulppaaneja.

Pienempään istutusaltaaseen ystäväni oli jo istuttanut tuurenpihlajan. Lisäksi istutin siihen äidiltäni saamiani päivänliljan juurakoita ja kermanvaaleita kerrottuja narsisseja, joiden nimeä en nyt muista. Muistaakseni ystäväni aikoo istuttaa siihen lisäksi krookuksia.

 

Ystävän takapihalla kukoisti hänen viimevuotinen syntymäpäivälahjansa (ensimmäinen kuva lahjanantohetkeltä viime vuoden heinäkuulta). Lupauduin nimittäin silloin puutarhatöihin ja kukkapenkin tekoon synttärilahjaksi. Niin syntyi ison kiven ympärille pieni kukkapenkki, jossa on erilaisia pieniä maksaruohoja ja ajuruohoa sekä komeamaksaruoho, joka tuntuu viihtyvän kiven kyljessä todella hyvin.

 

 


Lisäksi siirtelin kasveja takapihalla. Purppuraheisiangervo siirrettiin tuonne komeamaksaruohon taustalle. Lisäksi siirsin pieniä havuja hassusta paikasta nurmikon reunalta kukkapenkkikiven toiselle puolelle. Tulevan terassin laajennuksen läheltä poistettiin kuollut kuriilienkirsikka, josta puski esille vain sellaisia lehtiä, jotka ovat peräisin kasvista, johon se oli vartettu. Lähes samaan paikkaan istutin punaluumun taimen.

 

Tontin takarajalle istutin juhannusruusuja (jälleen kerran peräisin äidiltäni kuten myös se luumupuu). Juhannusruusujen edessä on parin kevään ajan kukkinut ystäväni istuttama iloinen rivi tulppaaneja, ja toivottavasti ne jaksavat nousta vielä ensi keväänäkin. Pari sipulia runsaine sivusipuleineen oli noussut pinnalle ja istutinkin ne sitten rivin jatkoksi. Syyslannoitetta ei valitettavasti ollut niille antaa, mutta yritetään nyt ilman. Juhannusruusut ja tulppaanit ovat muuten matalan kiviaidan takana - kiviaidan on ystäväni mies kasannut tänä kesänä, kun isot kivet piti siirtää muurikivityömaan tieltä pois tontin toiselta reunalta. Kuvassa näkyy myös pihtakuusen taimi, jonka toin ja istutin. Tontin takana aukeava kaavoittamaton ja hoitamaton vesakko ehkä peittyy vähän näkymästä, kunhan juhannusruusut ja pihta kasvavat.

Ystävän puutarhassa puuhaamisen hyviä puolia oli monia. Työt oli helppo rajata, kun omassani löytyy loputtomasti uutta tehtävää edellisen perään. Seura oli mitä mainiointa. Ja nyt minulla on ensi kevääksi odotettavaksi oman puutarhan lisäksi se, miltä ystävän puutarhassa näyttää.

19.10.2011

Viimeisiä ruusuja

 

 

Aspirin-ruusu jaksaa vielä kukkia, tosin kukat menevät äkkiä tuollaisiksi pilkullisiksi. Satinassa on myös paljon nuppuja, mutta ne eivät taida ehtiä enää aueta, kun on jo niin kylmää.

16.10.2011

Syksyn ruukkukukat

 

Tämä kuva reilun parin viikon takaa. Olipa hyvä, etten ostanut kanervien kaveriksi mitään, koska yksi yksilö täytti kummankin sinisen kesäkukkaruukkuni juuri sopivasti. Reunoille tunkemani sammalet nostivat kukat vielä terhakasti pystyyn.

Havuasetelmaa voisi miettiä johonkin astiaan, kun on niitä kaadattamani pihdan oksiakin tuolla niin paljon, etten tarvinne kaikkia ruusupenkin talvisuojaukseen.

14.10.2011

Dynaaminen puutarha

Aamupäivällä murehdin dynaamista blogikokeiluani. Kokeilun epäonnistuttua innostuinkin vähän muokkaamaan tätä blogiani uuteen uskoon. Marjatta kommentoi minulle murehtimisiini, että puutarhani ainakin on dynaaminen. Päätin sitten laittaa tähän pari ennen ja muutaman vuoden jälkeen kuvaa, joista taitaa näkyä sitä dynaamisuutta. Pihan vaiheita näkyy myös uudelta sivulta Blogista ja pihasta.

 

 

Ensimmäiset puutarhani rakennetut paikat kesäkuussa 2007. Rinnepihan pensaat oli istutettu edellissyksynä 2006, samoin nurmikko perustettu silloin ja kivipenkereen kivet nosteltu paikoilleen. Kukkia kivipenkereessä ei vielä ollut.

 

Rinnepiha samasta suunnasta viime keväänä.

 

Ja rinnepiha toisesta suunnasta eli ylhäältä alaspäin kuvattuna keskikesällä 2010. Tästä näkee, että kasvit ovat aika hyvin valloittaneet kivipuron.

 

Viimeisenä lempipaikkani pihasta eli kivipenger kukoistuksensa aikaan viime toukokuussa. Eikä kivipenkereen välitila ole vieläkään loppuun kivetty...

Dynaamisen näkymän kokeilu

Kokeilin uutta käyttöliittymää ja dynaamista näkymää, epäonnistuin vanhan mallin varmuuskopioinnissa ja palauttamisessa, en tykkää. Lähetin palautetta. On muuten kumma, että Googlen omaa selainta Chromea käytettäessä ei jotkin asiat toimineet (kuten palautustiedoston valitseminen) mutta IE:llä se sitten onnistui. En aio siirtyä IE:n käyttäjäksi, joten toistaiseksi tämä kokeilu riitti.

Kokeilun tuloksena tässä blogissa on jotain kummaa, ainakin väärät värit, koska en saanut palautettua niitä muokkaamiani. Täytyy nyt katsella, mitä tälle tekisi.

13.10.2011

Ruusut ja kaaret

 

Elokuun lopulla rakensin ruusupenkkiä. Ruusuja oli yllättäen tarjolla runsaammin kuin mitä muistinkaan niitä hankkineeni eivätkä ne kaikki mahtuneet rajattuun ruusupenkkiin. Niinpä piti keksiä sijoituspaikka ruusupenkistä ylijääneille neilikkaruusuille.

 

Lähelle ruusupenkkiä syntyi siis vielä ruusuryhmä. Tämän paikan olin alunperin varannut syyshortensialle, mutta kun siitä saatiin muurikivilavat pois niin se näytti siltä, että muutakin mahtuisi.

 

Takariviin päätyivät neilikkaruusut eli alesta ostamani 'Pink Grootendorst' ja äidiltäni saamani yksilö, joka on oletettavasti 'F. J. Grootendorst'. Niiden oikealla puolella on vielä jälkikäteen ostettu punalehtiruusu Rosa glauca, joka ei sinertävine lehtineen välttämättä sovi täydellisesti joukkoon, mutta katsotaan, miltä näyttää, kunhan kaikki kasvavat vähän isommiksi.

Eturivissä ei ole ruusuja ollenkaan, vaan vasemmalla äitini takapihalta kaivamaani paju- tms. angervoa (alunperin muuten tätini pihasta siirretty) ja sitten se hortensia, jolle koko paikka oli varattu. Mutta tämä ei olekaan tavallinen syyshortensia, sillä sen vuoden verran purkissa odottaneen sijoitin atsaleapenkkiin. Tähän ydinpihan sisääntuloreitille ostin himoitsemani (lue: mainoksen uhrina haksahtamani) japaninhortensian Hydrangea paniculata 'Vanilla Fraise'. Lähikuva kertonee, miksi sorruin.

 

Köynnöskaarta betoniraudoista olen suunnitellut jo ainakin viime kesästä lähtien. Nyt se on alustavasti toteutettu mutta paljon yksinkertaisemmin kuin luulin. Ruusupenkin päähän jätinkin reiällisiä muurikiviä kansikivien sijaan, jolloin siihen tuli sopivia koloja betoniraudoille. Ne on tarkoitus ensi kesänä muurata kiinni, mutta katsotaan nyt ensin, elääkö muuri talven aikana. Tästä kuvassa muuten näkyvät myös pionipenkistä siirtämäni tarhakurjenpolvet, joiden siirrosta en muistanut raportoida ruusupenkin perustamisesta kertovassa lastussani.

 

Betoniraudat päättyvät samaan pisteeseen muodostaen epäsymmetrisen kaaren. Alunperin vain kokeilin tämän tarpeettomaksi jääneen, vähän rikkoutuneenkin, Englannista muuttokuormassa tulleen päivänvarjon jalan kanssa, miten betoniraudat riittävät kaareksi. Sitten tajusin, että olin viimein keksinyt vihreälle patinoituneelle jalustalle puutarhakäytön, jota olin sille mietiskellyt.

 

Köynnöskaari ei vielä näytä kovinkaan kummoiselta, mutta kunhan ne köynnökset kasvavat... Ruusupenkin päähän istutin sitä varten piippuköynnöksen Aristolocchia durior ja kärhön Clematis 'Jackmanii'. Jackmanii oli siis Tarjoustalon alesta ostettu parilla eurolla ja aika huonokuntoisen näköisenä. Viime viikonloppuna kuitenkin päädyin jo siirtämään sen toiseen paikkaan eli kivipenkereen jatkopalaan pihlajan juurelle ja huomasin sen hyvin kasvaneista juurista, että kyllä se on tukevasti hengissä. Tähän köynnöskaaren juurelle siirsin Jackmaniin uudelta paikalta toisen kärhön Clematis 'Piilu', joka on pari vuotta pysynyt hyvin hengissä mutta ei ilmeisesti erityisesti viihtynyt.

 

11.10.2011

Atsaleapenkki

 

Tänä syksynä syntyi siis aivan yllättäen atsaleapenkki. Olin juuri päässyt sanomasta, että tuon pihdan voi kaataa sitten, kun se kasvaa liian isoksi häiritsemään muita puita lähellä. Melkein saman tien se alkoikin häiritä minua, kun tajusin, mitä mahdollisuuksia pihan takareunan rakentamiseen tulisi ilman sitä. Näin siis pyysin isääni metsurinhommiin ja myös jättämään kohtuullisen tyngän jälkelle. Pihtatyngän takana on vasemmalla mustilanhortensia ja oikealla syyshortensia 'Grandiflora' (yksi niistä monista). Sitä vasten nojaa köynnöshortensia.

 

Pihtatyngän edessä ovat atsaleat. Taimialeista löytyivät revontuliatsaleat oranssikukkainen Rhododendron x 'Mandarin Lights' ja keltakukkainen Rhododendron x 'Lemon Lights'. Tällä kertaa oikein siis halusin keltaisia ja oransseja sävyjä, joita yleensä välttelen. Kuvasta en muista kumpi on kumpi, mutta lapuistahan sen näen, kun jätin ne paikalleen.

 

Tämä kauniisti ruskaantunut atsalea on Rhododendron 'Ruususen uni'. Sen kukat eivät kuvista päätellen ole ihan oransseja vaan pikemmin vaaleanpunaisia mutta sopivat toivottavasti muiden joukkoon.

Atsaleojen ja hortensioiden juurelle istutin siis runsaasti äidiltäni saamia keltanarsissin sipuleita samoin kuin kreetantulppaaneja ja lisäksi myös metsätulppaaneja. Mielenkiinnolla odottelen kevättä...

7.10.2011

6.10.2011

Syksy ja kukkasipulit osa 3 eli loppu tältä syksyltä

Mitähän istutettuja sipuleita on vielä jäänyt luetteloimatta? Kultasahramit, joita kylläkin oli 40 kpl eikä "pieni määrä" kuten aiemmin muistelin, pääsivät uuden ruusuryhmän pensaiden väliin. Ruusuryhmässä siis on vähän muitakin pensaita kuin ruusuja, mutta jollain näitä on nimettävä (ja tähän aiheeseen täytyykin palata myöhemmin uudelleen). Samalle alueelle pajuangervon tms. alle istutin valkoisia idänsinililjoja Scilla sibirica 'Alba'. Aiemmin olin sinne istuttanut myös punaisia kasvitieteellisiä tulppaaneja eli nyt siellä on sitten kolmea sipulikukkaa sekaisin.

Keltanarsisseja sain vielä hurjasti lisää ja työntelin ne uuteen atsaleapenkkiin edellisten jatkoksi. Sinne menivät myös hetken mielijohteesta ostetut 10 metsätulppaanin Tulipa sylvestris sipulia. Atsaleapenkissä on nyt siis myös kolmea sipulikukkaa, koska aiemmin olin istuttanut sinne myös matalia kreetantulppaaneja.

Lisäksi sain äitini kautta ainakin sata vuotta vanhaa kantaa olevan kerratun valkonarsissin sipuleita ja sijoitin ne kosteaan penkkiin alapäähän, kun ostetut kerratut valkonarsissit olin jo aikaisemmin laittanut samaisen penkin yläpäähän.

Luulen, että tämän syksyn sipuli-istutukset olivat tässä. Paljon siinä jo oli. Ostettujen määrän voisi laskea, mutta noiden maastakaivettujen määrän laskeminen ei ole käynyt istuttaessa mielessänikään. Kaikenkaikkiaan varmaankin sipuleita hujahti maahan joitakin satoja - se on määrä, jollaisen istuttamiseen en olisi kuvitellut ryhtyväni, mutta johon näköjään helposti sortuu. Toivotaan, että kevät palkitsee tästä hommasta. Vanhoista sipuleista kaikki eivät varmaankaan heti ensimmäisenä keväänä kuki, sillä osa oli varsin pieniä ja laihoja sipuleita. Mutta kunhan ne siinä kesän tai pari lihovat...

5.10.2011

Puutarhan muistiinpanovälineet

 


Puutarhablogin pidon aloin kolmisen vuotta sitten, jotta tulisi merkittyä asiat muistiin itselle. Olisihan sitä toki voinut vain kirjoittaa asiat johonkiin kirjaan, mutta kun jo muutenkin bloggailin, tämä tuntui luontevalta jatkumolta. Kaiken lisäksi puutarhablogi tuli sopivasti tyydyttämään tarpeeni julkaista kukista ja muista kasveista napsimiani kuvia...

Viime viikolla sain ystävältä ihastuttavan Kotipuutarhurin muistikirjan, jossa on vähän jaoteltuna runsaasti tilaa raportoida puutarhastaan. Vaikka blogissani on paljon kaikkea, minusta tuntui silti hyvältä alkaa täyttää puutarhakirjaa periaatteella kunhan nyt ensin luetteloin, mitä kaikkea kasvaa ja missä. Tällä hetkellä listoilta löytyy reilu sata istutettua kasvia. Aloitin osastosta "puut, pensaat ja köynnökset" eli ne olen luetteloinut liki kaikki mutta perennoista puuttuu vielä suuri osa. Ehkä pitäisi joskus laskea myös pihapiirin luonnonkasvilajit, kuten joku blogiystäväni oli joskus tehnyt mutta jos nyt ensin nämä istutetut.

Puutarhakalenteria, jonka ostin talvella, ei ole tullut käytettyä, vaikka se viehättävä onkin, mutta tämä aikaan sitomaton kirja taitaa menestyä paremmin. Kirjassa on toki tilaa myös toteutuneille asioille sekä suunnitelmille. Kotipuutarhurin muistikirja saakin paikan tärkeimpien puutarhamuistiinpanovälineitteni joukossa. Muita tärkeitä ovat läppärini ja kamera, jossa mielellään saa olla riittävä muistikortti tai kaksi.

4.10.2011

Kasvuvyöhykkeistä

Sarin puutarhat -blogissa oli vähän aikaa sitten haaste puutarhablogaajille laittaa kasvien menestymisvyöhyke esille. Minun piti oikein tarkistaa blogistani, miten olin kirjannut sen tänne, kun en muistanut. Kasvuvyöhyketieto löytyy tuolta oikeasta yläreunasta, jossa kerron muutenkin puutarhablogini taustaa. Tätä ajastettua kirjoitusta tehdessäni lisäsin sinne yhden välilyönnin, jotta kasvuvyöhyke erottuu paremmin muusta tekstistä.

 


Puutarhani on sen verran etelässä, että en ole hirveästi joutunut pohtimaan kasvuvyöhykkeen aiheuttamia rajoituksia. Muistelen, että alunperin ilmoitin puutarhani vyöhykkeeksi II-III-vyöhykkeiden rajamailla ja myöhemmin korjasin sen III:ksi. Nyt tarkistin sen kartan sijasta kuntakohtaisesta luettelosta Ilmatieteen laitoksen sivuilta, mikä vahvistaa saman kolmosen kuin aiempi kartasta katsominenkin. Mutta mutta. Naapurikunnista löytyy useammaltakin suunnalta kakkosvyöhykettä, myös tästä lähimmästä naapurista, jonka rajalle on matkaa vain muutama sata metriä... Muutin siis tiedon takaisin siihen muotoon, jota käytin alunperin.

Lisäksi minulla on sellainen tuntuma, että tonttimme pienilmasto on varsin suotuisa. Talomme on ison harjun rinteessä metsän suojassa, vaikka tuohon isäni pellolle ei olekaan pitkä matka. Jos vertaan tätä vaikkapa muutaman sadan metrin päässä olevaan vanhempieni pihaan, joka on aukealla tasamaalla, meillä on usein vähemmän tuulista, meillä säilyy kosteus paremmin (vettä varmaankin valuu harjulta) ja pihassa tuntuu lämpimämmältä.

Suotuisasta pienilmastosta huolimatta makeakirsikka kuoli viime talveen enkä ole montakaan arkaa perennaa toistaiseksi uskaltanut talvettaa ulkona. Toisaalta esimerkiksi Englannista ostamani sitruunatimjami, jonka en olettanut selviävän talvesta, voi nyt erittäin hyvin, vaikka en suojannut sitä mitenkään. Mystistäkin tämä kai joskus on eli jokin selviää, jokin ei, eikä etukäteen voi sitä varmaksi tietää.

 

Muoks. Lisätty puuttunut linkki.

3.10.2011

Syksy ja kukkasipulit osa 2

Kukkasipulien istuttaminen ei päättynyt näihin aikaisemmin raportoimiini. Olin tilannut NetAnttilasta posliinihyasintin sipuleita ruusupenkkiin aluskasveiksi sinikellojen seuraksi. Kun äitini tilaamat sinikellot viimein saapuivat, istutin ne molemmat.

Sinikelloista syntyisi tarina jo sinällään. Äitini oli nähnyt niitä jossain puutarhaohjelmassa. Etsin ja etsin hänelle oikeaa kasvia, kunnes totesimme yhdessä, että kyseessä on English bluebell (Hyacinthoides non-scripta). Yritin sitten löytää niitä tilattavaksi Englannista, mutta tuloksena oli, että niitä ei toimiteta tänne. Äitini kuitenkin löysi niitä Kauppilasta ja tilasi itse. Sipulit saapuivat ja lueskelin pussin tekstejä. Latinalainen nimi siinä toki on tuo Hyacinthoides non-scripta mutta englanninkielinen teksti sanookin, että kyseessä olisi Spanish bluebell. Tähän taas googlaus tuottaakin tuloksena latinalaisen nimen Hyacinthoides hispanica... No meillä Suomessa sillä ei ehkä ole väliä, mutta lueskelin aikaisemmin saarivaltakunnan keskusteluista, että siellä pitäisi olla tarkkana, että kasvatetaan vain aito englantilaista sinikelloa, koska espanjalainen pyrkii syrjäyttämään sen. Vieraskasvit ovat siis ongelma näköjään monessa maassa. Itse muistan Englannissa asumisemme ajoilta, että keväällä metsät tai niityt paikoitellen olivat aivan sinisenään sinikelloista, olivatpa ne sitten aitoja tai eivät.

Jostain ostin pienen pussin valkoisia kerrottuja tulppaaneja 'Mount Tacoma', jotka istutin myrkkykukkien penkkiin muiden valkoisten lajitelman joukkoon. Koska kukista ei ole vielä kuvia tässä istutusvaiheessa, päätin ottaa kuvan pakettien kansista. :)

 


Viime vuonna ostin paketin kasvitieteellisiä tulppaaneja Tulipa humilis 'Little Beauty' ja 'Little Princess', jotka päätyivät kesäkeittiön kulmalle mantsurian kirsikan alapuolelle. Keväällä merkitsin oranssit pikkuprinsessat langalla aikomuksena siirtää ne toisaalle. No enpä siirtänyt, eikä niitä enää sieltä kevätkaihonkukkien rehevien lehtien joukosta löydä. Itse asiassa nyt olisinkin siirtänyt nimenomaan punaisemmat pois, sillä ostin niitä lisää ja sijoitin ne uuden syyshortensian alle. Ehkä ensi keväänä uusi merkkilangoitus ja toimintaa aikaisemmin.

 


Varsin yllättäen ideoimaani atsaleapenkkiin istutin äidiltäni saamani keltanarsissit (vanhoja sipuleita, joita löytyi runsaasti ylöskaivetuista siperiankurjenmiekkamättäistä) ja samoin häneltä saamani kasvitieteelliset kreetantulppaanit Tulipa saxalites. Nämä ovat kuvan perusteella vähän samannäköisiä kuin minulla aiemmin olleet parvitulppaanit Tulipa tarda, värit vain ovat toisin päin. Parvitulppaaneja oli lamopensasangervojen välissä, mutta niitä ei ole hetkeen enää näkynyt muun kasvillisuuden alta, vaikka ne alussa levisivätkin reilusti. Toivottavasti nämä kreetantulppaanit leviävät myös.

Sijoituspaikka on vielä miettimättä pienelle määrälle kultasahramin sipuleita. Krookukseni ovat viime vuosina kummasti kadonneet, tai no eivät kaikki mutta osa varmaankin joutunut myyrien suuhun ja osa ehkä vain jäänyt voimakkaampikasvuisten kasvien alle.