10.9.2014

Väärin muistettuja

Minulla on ollut omenapuiden nimiä sekaisin. Ei siis kokonaan hukassa, sillä muistan aivan tarkkaan, minkä nimiset puut pihasta löytyvät, mutta jostain syystä olin unohtanut, mikä niistä on mikä. Pari viikkoa sitten ihmettelin, että mikseivät nämä Vuokot tai Keltakanelit maistu vielä ollenkaan kypsiltä.

Sitten tajusin: olen muistanut nimet väärille puille ja ennen kuin omenat alkoivat saada väriä, ei niistäkään oikein voinut päätellä mitään.

Kaikista pienin ja uusin omppupuu oli koko ajan tiedossa, se on kesäomena Pirja. Satoa tuli ensimmäisen kerran tänä vuonna joitakin pieniä omenoita. Maku oli minusta kovin huvitusmainen ja melko mitäänsanomaton, liian makea minun makuuni. Pirja on Huvituksen ja Melban risteymä ja selvästi aikaisin näistä omenoistamme.




Toiseksi pienin omenapuumme onkin vanhin niistä ja sekin kesäomena, Malus domestica 'Vuokko'. Tämä on juuri se puu, joka sai hiljakkoin osakseen massiiviset tukitoimet ja vaati paljon raakileiden poistoa. Omenoita on paljon, ne ovat isoja ja erittäin herkullisia. Vuokkokin on Melban ja Huvituksen risteymä mutta taitaa muistuttaa enemmän ensinmainittua.





Kaikki omena- ja päärynäpuumme ovat kääpiöivinä puina hankittuja mutta talviomena Åkerö ja syysomena Keltakaneli eivät kovin kääpiöiltä vaikuta. Keltakaneli on lähimpänä kasvihuonetta, nyt ehkä muistan sen paikan siitä. Omenat alkavat siinäkin olla kypsiä. Åkerö sijaitsee Keltakanelin ja Jukka-päärynän välissä.





Päärynät ovat tänä vuonna ehkä kärsineet kuivuudesta, sillä ne, joita on enemmän ja joita olen maistellutkin eli Pepit eivät maistu ihan niin herkullisilta kuin muina vuosina. Ovat ne silti ihan hyviä - pidän kotimaisten päärynöiden rapsakkuudesta ulkomaantuontipäärynöihin verrattuna. Kypsiä ne varmaankin ovat, koska jo putoilevat puusta nekin kuten myös Vuokot.

Muoks. Korjaan itseäni taas. Kylläpä Pepit ovat tänäkin vuonna makoisia. Pitkin iltaa olen napostellut niitä vuoronperään Vuokkojen kanssa niin, että huomenna on varmaan vatsanpuruja.

28.8.2014

Inspiraation etsiskelyä

Viime aikoin on tuntunut siltä, että koko ajan vain sataa. Puutarhassakaan ei kuki paljon mitään. Rikkaruohoja ei jaksa enää kitkeä ja nurmea ei pysty leikkaamaan, koska koko ajan sataa. Kaivuuhommat ovat ihan liian kuraisia, koska koko ajan vain sataa.

Joskus mikrokokoiseksi puutarhalammikoksi aikomani syvänne täyttyy vedellä mutta sen reunat eivät kestä lähempää tarkastelua ja kuivaan aikaan se on vain tylsän näköinen singelillä peitetty kuoppa.



Erinäisistä paikoista hankitut taimet (enimmäkseen ale-sellaiset) odottavat istutuspaikkaa ja istutusta. Suunnitelmatkaan eivät ole hahmottuneet...



Paitsi että tänään kokeilin uuden kaaren paikkaa ja väitän, että se löytyi. Nyt on helpompi hahmottaa loputkin uudet paikat.



Sateen hyviä puolia on se, että vain muutama päivä sitten kangasosistaan kuorittu joustinpatjan runko on jo hienosti ruostumisen alussa. Suuren riisumistyön tehnyt Mies hämmästyi, kun huomasi sen tänään. Miten inspiroiva näky!


18.8.2014

Eilen paistoi aurinko

Tänään kaadoin vesimittarista pois nelisenkymmentä milliä iltapäivällä ennen kuin päivän sateet olivat vielä ohi. En tosin muista, milloin mittari oli viimeksi tyhjennetty mutta luultavasti edellisen sadepäivän päätyttyä. Heinäkuulta uupumaan jääneet sateet yhtenä elokuun viikkona, parina päivänä?

Eilen kuitenkin paistoi aurinko ja ihailin jonkin aikaa perhosia. Niitä on pihassa enemmän perhosbaarin ansiosta tai ainakin ne liikuskelevat näkyvämmillä paikoilla niin, että voin paremmin tarkkailla niitä. Ensi kesäksi voisi tehdä toisenkin perhosbaarin yhdestä liian matalasta amppelista.

Pari suruvaippaakin näkyi mutta niillä oli kauhea kiire. Amiraalit sen sijaan suostuivat auliisti kuvattaviksi perhosbaarissa, kirsikanlehdillä, tammessa, kasvihuoneen lasilla... lähimmäs niitä kuitenkin pääsee näissä baaritarjoilijantarkkailijantehtävissä.












12.8.2014

Betonihommia

Alkukesästä tein ensimmäisen betoniaskarteluni eli lintualtaan. Aikaisempia betoniin läntättyjä kädenjälkiä, joita on tehty milloin mihinkin, en laske vielä oikeaksi betoniaskarteluksi.

Elokuun alussa harjoittelin lisää. Kapeampaan terassikukkapenkkiin tein reunuksen betonista. Samalla syntyi muutama betonikivi mm. Oivariini-rasioihin sekä iso kukka isomman terassipenkin turveharkkoreunuksen toiseen päähän kärhön 'Etoile Rose' alapuolelle.

Kukkapenkin reunuksen ja kukan tein käyttäen muovista reunanauhaa muottina. Kukkapenkin reunuksen tekoon nauha ei ollut hyvä, koska toisella puolella oli vain tyhjää tilaa eli se olisi pitänyt saada todella hyvin tuettua. Vaikeuksista huolimatta reunuksesta tuli varsin kelvollinen.



Kukkakoristeeseen Kuopus raaski antaa vaaleanpunaisia pikkukiviään koristeeksi. Suunnittelimme hänen kanssaan, että kukan voi maalata tai jos haluaa muuttuvan ratkaisun, värittää katuliiduilla. Kukka olikin väritettynä iloisen kirjavaksi, kunnes viimeöinen sade huuhtoi osan väreistä pois. Kuvassa näkyy vielä muotti, joka on sittemmin poistettu.



Näin söpö pikkukukka tuli, kun käytti muottina soijajäätelön rasiaa. Rasian pohjalle laitetut pikkukivet upposivat liian syvään, tosin ei niitä tässä olekaan kuin viisi kpl.



Minun oli pakko kokeilla myös raparperinlehtilaattoja. Näyttää erilaiselta kuin kavereilla.



Kärhö 'Etoile Rose' on pudotellut terälehtiään betonikukan keskustaan. Oikealla puolella näkyvät pikkukukat ovat posliinikukan kukinnoista. Se kukkii jo toistamiseen tänä kesänä usean kukkaryppään voimin ja kukkien voimakas tuoksu alkoi käydä taas liiaksi nenääni, joten leikkasin kukat irti ja toin ne ulos pörriäisten iloksi.


11.8.2014

Vähän ennen sadetta

Itse asiassa aamulla ja päivällä ei sateesta ollut vielä merkkiäkään mutta illalla juuri kun taas kerran kömmin kameran kanssa ulos, alkoi ripsutella ja nyt toivottavasti olisi tullut jo oikeasti kasteluvaikutustakin. Nämä kuvat kuitenkin on napattu vain hetkeä ennen sadetta.

Syysleimu 'Starfire' on viimein kukassa, se on varsin varjoisessa paikassa, ja mietin jo, pitäisikö se siirtää valoisampaan. Se saisi kyllä levitäkin vielä hanakammin.




Alppikärhö aloitti uuden kukinnan.



Kultapallot eivät vielä näytä kovin pallomaisilta.



Mustilanhortensia ja syyshortensia 'Grandiflora' ovat puolisalaa puhjenneet kukkaan.





Mmm... kasvihuoneesta saa satoa. Monta oranssia paprikaa on jo syötykin.



Innostuin kokoamaan perhosbaarin mm. Saraheinän ja Tiitsan innoittamana. Aluksi oli vain pilttipurkissa nestettä mutta heidän esimerkkinsä mukaan laitoin sammalta tähän kynttilälyhtyyn, jonka lasinen sisus hajosi pari viikkoa sitten. Nestepurkki on sitten tuolla sammalen keskellä (liemisekoituksessa fariinisokeria, ykkösolutta, omenaviinietikkaa). Asiakkaitakin on käynyt mutta sateen alla varsinkin perhoset häipyivät jonnekin muille maille.

5.8.2014

Tukitoimia

Omenapuut ovat jääneet hunningolle keväisen leikkauksen jälkeen (ja sitä ennenkin). Joitakin viikkoja olen katsellut, että talviomena Åkerössä kesäomena Vuokossa on liikaa omppuja ja sitä pitäisi oikaista ja omenoita harventaa. Eilen sitten ylittyi kynnys, että saisin jotain tehtyä asian eteen (lue: pelästyin puun puolesta ja huusin Miehen apuun). Mies oikaisi puun ja minä poistin ison määrän omenoita kompostiin ja jokusen muumiotaudin merkkejä osoittavan roskikseen.

Kaikki omena- ja päärynäpuumme ovat kääpiöiviä mutta pitää niitäkin hoitaa, leikata ja ohjailla. Jospa nyt ryhdistäytyisin.





3.8.2014

Kärhöjen kukintaa

Kun katson pihaani, näen vain muutaman hassun kärhön, jotka eivät vielä ryöppyä edes pieninä kukkaputouksina. Kun katson kärhöluetteloani, se väittää lähes kolmeakymmentä lajiketta.

Tänään laskin, kuinka monessa kärhössä on kukkia (avoinna) tällä hetkellä. Yhdessätoista. Niistä tosin viisi on uusia tämän kesän hankintoja. Kukassa on Beautiful Bride, Aljonushka, Piilu, Multi Blue, kiinankeltakärhö, mantsuriankärhö, mahdollisesti toinen Multi Blue, Mrs Cholmondeley, Etoile Rose, Hagley Hybrid ja kellokärhö Alba. Nuppuja on parissa muussa. Odotusta on ilmassa.

Clematis 'Piilu' kukkii samassa kärhötuessa kuin 'Guernsey Cream', joka kukki kesäkuun lopulla. Kaikki kukat eivät mahdu tähänkään kuvaan, niitä kiipeilee vielä betonirautaobeliskin toistakin rautaa pitkin.




Kellarin tuuletusputken päällä 'Hagley Hybridin' ja kellokärhö 'Alban' seurassa kurottelee kohti korkeuksia hentoinen viinikärhö, jonka ostin kaksi vuotta sitten eräästä avoimesta puutarhasta piskuisena siementaimena. Pian saan nähdä, millainen se on!


31.7.2014

Kärhöhäkkyröitä ja rautaromua



Muutamana hellepäivänä enimmäkseen hitaanpuoleisesti työstin (uusille enimmäkseen ale-) kärhöille penkkiä, johon piti saada tungettua myös vanhemmiltani pelastamaani rautaromua eli vanhan joustinpatjan raato. Patja oli ollut taiteltuna pienemmäksi mytyksi, joten sen oikomisessakin oli vähän työtä. Edelleen se on taiteellisen tai suurpiirteisen kiemurainen.



Penkkiin tuli loistokärhö Clematis 'Ville de Lyon', saksankärhö Clematis vitalba ja ihana löytöni kärhö Clematis viticella 'Etoile Rose' (ennen ilmeisesti texensis-ryhmään eli lyhtykärhöihin luettu). Lisäksi siinä on jaloritarinkannusta ja kellokärhö Clematis 'Bluish Violet', joka ei köynnöstä vaan on perennamainen. Lähellä patjahäkkyrää on myös äidiltäni saatu preeriamesiangervon taimi. Toisessa reunassa on loistosalviaa. Keskellä penkkiä on pitkän pohdinnan jälkeen pallohortensia. Saa nähdä, mitä tästä yhdistelmästä tulee.

Lisäksi penkissä on tällä hetkellä myös salaatin harvennustaimia äidiltäni (omat salaattini eivät useassa kylvössä ole itäneet, varmaan vanhaksi päässeitä siemeniä) ja pari kurkkuyrtin taimea yrttipenkistä. Nämä sekä siksi, että en vielä tiedä, mitä perennaa tuohon laittaisin ja siksi, että tarvitsin niille salaateille paikan... Aika paljonhan siinä on kaikkea - tyylini on runsas ja tiheään istuttava, mikä on joissakin oppaissa tuomittu huonoksi tavaksi, mutta jota muistaakseni Pentti Alanko jossain kirjoituksessa jopa suositteli.




Etoile Rosen istutin häkkyrän sivuun, jossa se toivottavasti kiipeilee betonirautaa ja siihen kiinnittämiäni rautalankoja pitkin. Sen pieni kello on erityisen sievä juuri auettuaan.






30.7.2014

Heinäkuun lopun kukkijoita

Aamulla kuljin sumusta valkenevassa pihassa kameran kanssa. Mustasilmäsusanna on viimein ehtinyt siihen pisteeseen, ettei kukkia tarvitse enää etsiä suurennuslasin kanssa.




Ruusupenkki näyttää ihan oivalliselta useammastakin suunnasta, tosin sinililjojen varret ehkä kannattaisi jo poistaa.


Kärhö 'Beautiful Bride' oli hyvä valinta maanpeiteruusu 'Satina'n kylkeen.


Aspiriiniruusu ja se ruusu, jonka nimeä en löydä muistiinpanoistani. Muistan kyllä, mistä sen ostin. Olen tosin tutkinut nettiä ja miettinyt, voisiko se olla 'Queen Elisabeth', sillä ominaisuutensa näyttäisivät sopivan siihen ja nimikin tuntuu etäisesti tutulta - siis yhdistettynä ruusuun.


Kukintavuorossa kärhö 'Piilu'.






Kärhö 'Hagley Hybrid' ja kellokärhö 'Alba'.






Kierroksen päätteeksi sumua näytti olevan enimmäkseen enää joen takana.



25.7.2014

Nämä voisivat olla...





Nämä kärhökuvat voisivat olla omalta pihaltani mutta eivät ole minun vaan äitini pihasta. Avoimemmassa pihassa kukkii hiukan aiemmin kuin meillä metsäpihassa, tosin on Hagley Hybridissa jo täälläkin melko paljon kukkia. Sen sijaan oma Blekitny Aniolini on vasta tänä kesänä taas siirretty eikä taida nyt kukkia, alku on hyvin pieni.


Kärhöä Clematis 'Warszawska Nike', joka tämä luullakseni on, en ole kuvien perusteella halunnut itselleni mutta onhan se lähietäisyydeltä aika upea. Luonnossa väri oli vielä hiukan tummempi kuin mitä sain ikuistettua kuvaan ja pinta jotenkin aivan sileän sametin näköistä.



Iloisen pihan piippuköynnös ei ihan hetkessä tai itse asiassa varmaankaan koskaan (mm. liian aurinkoisen kasvupaikkansa takia) kasva ihan näin komeaksi kuin tämä ainakin parikymmentä vuotta vanha piippuköynnös vanhempieni talon päädyssä. Onneksi voin siis käydä ihailemassa naapurissa.