30.4.2015

Puutarhatöiden tekemättömyydestä näppylöitä

Pitkien kotoa poissa vietettyjen päivien aikana puutarhassa ehtii tapahtua kasvun ja kukinnan ihmeitä. Tänään kotiin tultuani löysin ilokseni koreanonnenpensaan kukkimasta, ei varmaan ollut ensimmäinen päivä sitä lajia mutta ensimmäinen, jolloin huomasin mitään.



Välillä on ollut ihan näppyläinen olo. Päivät töissä, illat yhdistyshommissa tai vielä useammin muissa harrastuksissa, ja jos onkin ollut vapaata niin silloin on tuullut kauheasti tai satanut. Tästä seurauksena meillä on vieläkin kuolleita lehtiä jossain, missä ei pitäisi enää olla. Les feuilles mortes lauloi tällä viikolla musiikinopiskelukaverini, kun minä jo haaveilin sally gardenseista (pajupuutarhoista).

Tänään vietin kyllä vappuaattoa mitä parhaimmalla tavalla mutta turnauskestävyyttä ei ollut kovin pitkään. Aikaisemmin olin ajan puutteesta huolimatta selvittänyt likimain kaikki muut kukkapenkit mutta kivipenger oli jäänyt hunningolle. Jos olisin tyytynyt lehtien poistoon, olisin saanut sen jo ihan kuntoon, mutta kun halusin samalla kitkeä alaosasta heinä- ym. ei-toivottuja kasvustoja niin jäi vähän kesken vielä.

Pieni haravointi sai sammalleimut yllättävän pirteän näköiseksi ilman kuivien versojen leikkelyäkin - yleensä olen nimittäin leikannut niitä keväällä. Tosin pari viime päivän runsaat sateet ovat varmaan myös auttaneet sammalleimujen jokakeväiseen ulkonäköongelmaan.

Haravan lisäksi rikkalapio-harja-setti oli tarpeellinen työväline.




6.4.2015

K-e-v-ä-t

Nyt se selkis, miksei olo ja elo ole tuntunut täydelliseltä, vaikka sen likimain sellaista pitäisikin olla. Kaikki kuhmut ja näppylät ja hammasten kiristykset ja niskajumit ja muut päänvaivat nimittäin häipyivät niinkin pienellä jutulla kuin yhden kottikärryllisen kokoisen maakasan siirtämisellä paikasta A paikkaan B (jonne sen piti siirtyä jo viime syksynä).

Kyllä lapiohommat ja muut puutarhapuuhat on ihmisen parasta aikaa. Tervetuloa kevät!